Ensimmäisten lähetystyöntekijöiden elämänvaiheet ja teot tienraivaajina ovat oman kertomuksensa arvoiset, mutta esimerkiksi Kiinan ja Himalajan lähettien ohella luomme tilannekuvan lähetin arkipäivästä lukemalla lyhyhen katkelman juhlakirjastamme Anna Massisen kokemuksista:
Tiibetin kokemukset kypsyttivät Annan yksinäiseen tienraivaajantehtäväänsä. Vuorilla puhalsi jäätävä viima, lumi tukki tiet, juomavesi loppui, opas kaatui tielle väsymyksestä. Kantajat kieltäytyivät jatkamasta matkaa. Klaara (Herz) palasi alas kylään etsimään uusia kantajia; 
"Kymmenen päivää erottaa meidät maasta, jonne sielumme ikävöi ja jonne Jeesus meidät lähetti. Kenkämme ovat kuluneet, on monta syystä kääntyä takaisin. Jos Jumala antaa kantajia, menemme eteenpäin", Anna kirjoitti. Hän jatkaa: "Kolme vuorokautta Herran kasvojen edessä. Jumala puhui selvemmin kuin ystävä. Hänen ystävyytensä on kokonaan suloinen. Herätä Jumalan puheeseen - miten turvallista. Jos emme pääse Tiibetiin tällä kertaa, olen varma, että Jumalalla on jokin salainen tarkoitus. Tyydyn Hänen tahtoonsa". Klaara ei palannut. Annan oli käännyttävä takaisin.