T\u00e4n\u00e4\u00e4n, ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4 helmikuuta, sain olla pidetyn ja rakastetun evankelista Sanni Virneksen siunaushetkess\u00e4. Katsellessani Sannin arkkua siin\u00e4 kappelin katafalkilla, voi miten monet muistot nousivat ajatuksiini.<\/p>\n
Pappi sanoi siunauspuheessaan jotenkin n\u00e4in: “Meid\u00e4n jokaisen on vaikea ajatella Sannia t\u00e4ss\u00e4 edess\u00e4mme olevassa arkussa, koska muistot tuovat h\u00e4net el\u00e4v\u00e4n\u00e4 mieleemme. Meill\u00e4 jokaisella on omat muistomme, jotka nousevat erilaisista tilanteista, jotka liittyv\u00e4t h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Oma n\u00e4k\u00f6kulmansa kullakin.<\/em>”<\/p>\n Mietin siin\u00e4, mink\u00e4laisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta katselen Sannin el\u00e4m\u00e4\u00e4, ja mink\u00e4laisia muistoja se tuo mieleeni. Minun n\u00e4k\u00f6kulmani on ty\u00f6toverin ja yst\u00e4v\u00e4n piirt\u00e4m\u00e4t el\u00e4vien muistojen j\u00e4ljet. Ensinn\u00e4kin, rakkaus Jeesukseen oli helppo kokea h\u00e4nen vierell\u00e4\u00e4n. Sanni oli vahva rukoilija, joka usein rohkaisi ja oli usein profetallisen sanoman v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4. H\u00e4n oli l\u00e4mmin ja aidosti l\u00e4helle tuleva ihminen, jolla oli my\u00f6t\u00e4el\u00e4misen herkk\u00e4 armoitus. H\u00e4n oli vahva julistaja, joka rukouksella ja Sanan tutkimisella taisteli sanomansa auki.<\/p>\n Kappelin hiljaisuudessa mieleni avautui sille kuuntelulle, jossa katselin Sannia kun h\u00e4n julisti. Saatoin kuulla Sannin \u00e4\u00e4nen ja samalla katsella, kun Pyh\u00e4 Henki laskeutui Sannin saarnatessa. Sannin koko arvokas olemus reagoi siihen ja tuli el\u00e4m\u00e4\u00e4 t\u00e4yteen, k\u00e4det tulivat sanojen jatkeeksi. K\u00e4det, jotka kuin voimaa ottaen sis\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin ojentuivat kuulijaa kohden, kutsuvaan asentoon, kuin vet\u00e4\u00e4kseen kuulijat Jumalan syliin. H\u00e4nen \u00e4\u00e4neens\u00e4 tuli kuin uusi viritys ja sana alkoi el\u00e4\u00e4. Kuulijana sai kokea el\u00e4vien sanojen laskeutuvan syd\u00e4melle asti. Kuulija ei j\u00e4\u00e4nyt kylm\u00e4ksi, vaan sanoma halusi nostaa Jumalan armolliseen ja rakkaudelliseen syliin.<\/p>\n Sanni, oli Jumalan nainen ja profeetta. Sanni uskalsi laittaa itsens\u00e4 ja koko olemuksensa likoon saarnatessaan ja rukoillessaan. Kuinka kaipaankaan t\u00e4n\u00e4\u00e4n tuota pienikokoista naista, joka tuntui kasvavan kuin lis\u00e4\u00e4 mittaa saarnatessaan. Ei h\u00e4n kaihtanut totuutta julistaa ja kyll\u00e4 se v\u00e4lill\u00e4 tunnossa kirvelikin.<\/p>\n Ehk\u00e4 papin puhe soljui hiljaa korvieni ohi, sill\u00e4 minulla oli oma muistojeni galleria auki ja siin\u00e4 kaikki oli niin el\u00e4v\u00e4\u00e4 ja todellista. Niin t\u00e4llaisena sinua katselin Sanni, minun n\u00e4k\u00f6kulmastani.<\/p>\n Siin\u00e4 kappelissa mietin el\u00e4v\u00e4n uskon kantavaa voimaa, joka vie Jumalan lapsen yli synk\u00e4n kuoleman virran. Kappelin ilmapiiriss\u00e4 soi kauniisti Jumalan lasten toivon laulu “Olen kuullut on kaupunki tuolla, yll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pilvien usvain, luona v\u00e4lkkyv\u00e4n taivasten rantain, siell\u00e4 kerran ah olla m\u00e4 saan.<\/em>”<\/p>\n Sisimm\u00e4ss\u00e4ni soi laulu, kun astuin kappelista ulos, viimaiseen kylm\u00e4\u00e4n helmikuiseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. “Taivas on uskoni m\u00e4\u00e4r\u00e4, matkalle en tahdo j\u00e4\u00e4d\u00e4, kaukaa jo siint\u00e4v\u00e4t rannat, autuaan ihanan maan.<\/em>”<\/p>\n Kotona sisimp\u00e4ni ajatukset kulkivat edelleen muistoissa, jotka kappelissa alkoivat aueta. Ei viimeisten vuosien vaikea muistisairaus, eik\u00e4 kuolema, ole voinut tehd\u00e4 tyhj\u00e4ksi sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, mink\u00e4 Sanni sai palvelusty\u00f6ns\u00e4 kautta suorittaa ajallaan. Kuinka lukemattomat yst\u00e4v\u00e4t saivat kosketuksen h\u00e4nen kauttaan Jumalan armosta ja kuinka monelle h\u00e4n avasikaan oven sielun h\u00e4t\u00e4iseen maastoon ja veti heid\u00e4t sis\u00e4lle Jumalan valtakuntaan.<\/p>\n El\u00e4m\u00e4n ilta ei ollut Sannille helppo, ja oikeastaan kaikki inhimillisesti ihmiselle arvokas riisuttiin h\u00e4nelt\u00e4 pois. Muistoissani kirkkaasti kimmelt\u00e4v\u00e4t ne monet syv\u00e4lliset keskustelut Sanasta, Israelista sek\u00e4 vahva taivasodotus, joka usein toistui h\u00e4nen puheissansa. Sanni oli yksi niist\u00e4 monista julistajista, jota voi katsoa yl\u00f6sp\u00e4in. El\u00e4m\u00e4n aitous ihmisen\u00e4 ja loistava tilanteiden tasapainottaja, joka osasi my\u00f6s kauniilla huumorilla laukaista monia niin helposti ihmisten v\u00e4lille tulevia j\u00e4nnitteit\u00e4. Monet kerrat koin, miten Sana oli se ohje, jonka kautta Sanni oikaisi, jos el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli asioita, jotka olivat kielteisi\u00e4 Jumalan Sanaan n\u00e4hden.<\/p>\n Yksi syv\u00e4llisimmist\u00e4 Sannin henkil\u00f6kohtaisista neuvoista oli, kun h\u00e4n kerran opetti minulle: “Muista aina kokouksen j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 luovutus- ja rippihetki Jumalalle. Sano syd\u00e4mest\u00e4si: ‘Herra, jos t\u00e4n\u00e4\u00e4n olet vaikuttanut saarnani kautta niin, ett\u00e4 joku on saanut siunauksen, annan siit\u00e4 kunnian ja kiitoksen sinulle Herra, etten ylpistyisi. Jos taas olen puhunut jotain sellaista, mist\u00e4 olet joutunut Jumalani murehtimaan, niin anna anteeksi ja puhdista minut totuutesi sanalla. Sill\u00e4 ei minusta ole h\u00e4pe\u00e4n kantajaksi, etten j\u00e4isi kiusaajan pauloihin.’ Katsos ei meist\u00e4 ole kunnian eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tappion kantajiksi.<\/em>” L\u00e4htiess\u00e4ni kokoustilanteista, milloin pik\u00e4lle yksin\u00e4iselle kotimatkalle, usein y\u00f6n selk\u00e4\u00e4n ajellen, tai\u00a0 astuessani majoituspaikkani ovista sis\u00e4lle y\u00f6n lepoa varten, on turvallista silloin pit\u00e4\u00e4 tuo Jumalallinen rippihetkeni.<\/p>\n Yksi merkitt\u00e4v\u00e4 kokemus oli Sannin viimeisilt\u00e4 vuosilta. Silloin jo sanat ja ehj\u00e4t lauseet olivat pyyhkiytym\u00e4ss\u00e4 muististasi pois. Tuona kes\u00e4n\u00e4 k\u00e4vimme uimassa ja saunomassa er\u00e4\u00e4n j\u00e4rjest\u00f6n omistamassa kes\u00e4paikassa. Olin jo siell\u00e4 paikalla yst\u00e4v\u00e4ni kanssa, ja siell\u00e4 oli my\u00f6s muita vanhempia ihmisi\u00e4 koolla. Keskustelu k\u00e4vi vilkkaana, ja erikoisesti kaksi henkil\u00f6\u00e4 keskusteli, ja tuntui, ett\u00e4 puhetta korostettiin voimakkaasti kirosanoilla. Eila Tiihonen, Sannin pitk\u00e4aikainen ty\u00f6toveri, toi my\u00f6s Sannin saunomaan ja uimaan. Viel\u00e4kin piirtyy selke\u00e4 kuva Sannista, kun h\u00e4n astelee siihen laiturille, \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4n puheen keskelle. H\u00e4n k\u00e4velee suoraan tuon miehen luo, joka oli juuri kovasti siin\u00e4 kiroillut. Ojentaa jo niin hauraaksi k\u00e4yneen k\u00e4tens\u00e4 miest\u00e4 kohden tervehti\u00e4kseen. En tied\u00e4 paljonko Sanni ymm\u00e4rsi tuosta tilanteesta, mutta siin\u00e4 h\u00e4n seisoo k\u00e4si ojennettuna miest\u00e4 kohden, mies ojentaa k\u00e4tens\u00e4 siin\u00e4 istuessaan, ja silloin Sanni sanoo kovalla \u00e4\u00e4nell\u00e4: “Min\u00e4 toivotan teille Jumalan rauhaa.<\/em>” En tied\u00e4 milloin olisin kokenut sellaista pyh\u00e4\u00e4 auktoriteettia, mik\u00e4 tuossa rauhan toivotuksessa oli. Mies kavahtaa seisomaan Sannin edess\u00e4, kaikki keskustelu vaikenee laiturilla. Mies menee t\u00e4ysin sanattomaksi, Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 rannassa kirouksen voima oli sidottu. Uskon, ett\u00e4 jotakin n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4m maailman todellisuudesta laskettiin siihen hetkeen. Yksi Jumalan ihminen oli k\u00e4ytt\u00e4nyt Jumalallista arvovaltaa, joka totisesti toimi.<\/p>\n Illalla viel\u00e4 mietin miten ihmeelliselt\u00e4 tuntuu, ett\u00e4 vaikka kappelissa on surun ja kuoleman tuntu l\u00e4sn\u00e4, kuitenkin siell\u00e4 vahvimpana soi Jeesuksen majesteettiset sanat: “Kuolema on nielty ja voitto saatu.<\/em>” Arkku on siin\u00e4 edess\u00e4, rakkaan yst\u00e4v\u00e4n ruumis sen sis\u00e4ll\u00e4, kuitenkin siit\u00e4 tomumajasta on l\u00e4htenyt jo ikuisuussielu Jumalan luokse, oikeaan kotiin, Jeesuksen lunastusty\u00f6n saattelemana. Siin\u00e4 ihmisen\u00e4 vain hiljaa tajuaa, joskin vajavaisesti, yl\u00f6snousemususkon valtavan armon ja voiman.<\/p>\n Ennen nukkumaanmenoa ajatus viel\u00e4 lent\u00e4\u00e4 ja mietin, ett\u00e4 jokohan Sanni ja Eila ovat n\u00e4hneet toisensa, onkohan Jantusen Asta heid\u00e4t jo l\u00f6yt\u00e4nyt? Siell\u00e4 kirkkauden rannoilla, ajattomassa ajassa, vai ylistelev\u00e4tk\u00f6 ja palvovat Jeesuksen suurta kirkkautta t\u00e4ydellisyydess\u00e4? Siell\u00e4 kerran n\u00e4emme rakkaamme, jotka edelt\u00e4 ovat jo menneet. Jumala on kaiken lohdutuksen Jumala. Ei ihme, ett\u00e4 Psalmistan laulaja laulaa: “illalla on itku vieraana mutta aamulla ilo.<\/em>”<\/p>\n Helena Penttil\u00e4<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4n\u00e4\u00e4n, ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4 helmikuuta, sain olla pidetyn ja rakastetun evankelista Sanni Virneksen siunaushetkess\u00e4. Katsellessani Sannin arkkua siin\u00e4 kappelin katafalkilla, voi miten monet muistot nousivat ajatuksiini. Pappi sanoi siunauspuheessaan jotenkin n\u00e4in: “Meid\u00e4n jokaisen on vaikea ajatella Sannia t\u00e4ss\u00e4 edess\u00e4mme olevassa arkussa, koska muistot tuovat h\u00e4net el\u00e4v\u00e4n\u00e4 mieleemme. Meill\u00e4 jokaisella on omat muistomme, jotka nousevat erilaisista tilanteista, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-520","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uutiset"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p6MyHJ-8o","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tienaukaisijat.vapaakirkko.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/520","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tienaukaisijat.vapaakirkko.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tienaukaisijat.vapaakirkko.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tienaukaisijat.vapaakirkko.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tienaukaisijat.vapaakirkko.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=520"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/tienaukaisijat.vapaakirkko.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/520\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":521,"href":"https:\/\/tienaukaisijat.vapaakirkko.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/520\/revisions\/521"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tienaukaisijat.vapaakirkko.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=520"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tienaukaisijat.vapaakirkko.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=520"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tienaukaisijat.vapaakirkko.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=520"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nkokoaa itsens\u00e4 ja sanoo \u00e4\u00e4ni v\u00e4r\u00e4hdellen: “Sit\u00e4 samaa tahdon toivottaa teille.<\/em>”<\/p>\n