Voin vain rukoilla

– Tarja Huuskonen –

Avaan television.
Näen tankit valmiina levittämään kuolemaa.
Sotilaat vihaavat toisiaan odottaen, että
ehtisivät laukaista aseensa ensin, siten itse
pysyen kiinni elämässä… edes hetkisen..

Kysyn, mitä teen?
Voin vain rukoilla.

Näen kärsivät lapset vailla ruokaa ja juomaa.
Mitä teen?
Voin vain rukoilla.

Kuljen kaupungin kadulla.
Näen hoippuvat nuoret pullot käsissään,
silmät sumeina, mitään näkemättöminä.
Mitä teen?
Voin vain rukoilla.

Toisaalla riehuu raivo.
Toinen makaa katukiveyksellä liikkumattomana
toisen jättäessä avuttoman.
Mitä teen?
Voin vain rukoilla

Katsoinpa minne tahansa näen vain vihaa,
tuskaa, kyyneleitä.
Ja huomaan oman avuttomuuteni kysyessäni, mitä teen?
MUTTA VOIN RUKOILLA!
Voin ojentaa käteni taivasta kohden, pyytää apua
Isältä, taivaan ja maan Luojalta, jolle kaikki on mahdollista.

Hänellä, Hänellä yksin on vastaus elämän tuskaan…
kuolemaan.
Enää en sano:” voin vain rukoilla”, vaan SAAN RUKOILLA.
… Sinunkin puolesta ystäväni.
Silloin elämän epätoivo saa muuttua todelliseksi Toivoksi,
mahdollisuudeksi uuteen, kauniinpaan alkuun Taivaallisen
Isän kanssa.