Tunnet varmaan Raamatun kertomuksen Ruutista, joka oli uskollinen leskeksi jääneelle anopilleen Noomille ja lähti hänen matkassaan Israeliin. Ruutin päätöksestä huokui luottamus siihen, että hän oli löytänyt paremman sisällön jumalasuhteeseensa Noomin perheessä, kuin mitä Moabin jumalat hänelle koskaan tarjosivat – Israelin Jumalasta oli tullut hänen Jumalansa.

Noomin ja Ruutin elämä leskinä ei olisi ollut helppoa Mooabissa, mutta ei se ollut aluksi helppoa Israelissakaan. He kuitenkin turvasivat Jumalaan ja Jumala ohjasi heidän elämäänsä. Raamatusta me tiedämme, että Ruutin elämä muuttui hyväksi ja hänestä tuli lopulta kuningas Daavidin isoisoäiti.

On melko helppoa olla uskollinen silloin, kun ajat ovat hyviä, mutta vaikeat ajat paljastavat usein uskollisuuden syvyyden. Kun elämässämme tulee eteen synkkiä hetkiä, niin otetaan oppia Ruutista, jonka usko kohosi olosuhteiden yläpuolelle. Ruut ei katsonut vain synkkään tilanteeseen, jossa hän oli, vaan hän katsoi tulevaan Jumalan lupauksien läpi. Siinä oli hänen tulevaisuutensa – Herrassa.

Ruutin tavoin yhdistyksemme jäsenissä on vuosikymmenten varrella ollut niitä, jotka ovat luovuttaneet elämänsä Jumalan johdatuksen alle, olleet hänelle uskollisia ja näin saaneet olla osa sitä suurta kertomusta, johon meidät kaikki on kutsuttu.

Yhdistyksen historiaan mahtuu paljon erilaisia kertomuksia, joista pieniä murusia saimme katsella ja kuunnella 120-vuotisjuhlassa viime marraskuussa. Juhlavuosi on nyt ohi, ja olemme yhdistyksenä siirtyneet uudelle vuosikymmenelle. Jännittävää nähdä minkälaisia tarinoita Jumala meidän itse kunkin elämään on kirjoittanut, niin kuin Psalmissa 139:16 kerrotaan. Jumala on sinun uskollisuutesi arvoinen, turvaa häneen, hän pitää sinusta huolen. Hän on pitänyt minustakin huolen, kuten alla oleva runoni kertoo.

Siunausta sinulle, ollaan uskollisia Jumalalle ja jatketaan rukoillen eteenpäin.
Terveisin

Salme Annala

Herra, sinä olet kuljettanut minua erilaisilla teillä,
välillä tietä on ollut helppo kulkea, ja suunta on ollut selvä.
Joskus taas eteeni on tullut risteyksiä, jossa on
pitänyt pysähtyä kysymään:
Herra, minne tahdot minun menevän?

Vastauksesi ei ole aina ollut yksiselitteinen,
joskus olet näyttänyt suuntaa, minne taivalta jatkaa
ja joskus olet sanonut vain ”Odota” tai ”Pysy paikallasi”.

Matkani varrella olen kuitenkin ymmärtänyt,
etten milloinkaan kulje yksin, vaan sinä, Herra,
olet minun näkymätön matkakumppani.

Kiitän Herra sinua, että olet ollut rinnallani kaikki nämä vuodet
ja Kiitos, että myös tulevat vuodet, jotka minulle annat,
olet Sanasi mukaan kanssani.