Jeremian kirjassa kerrotaan Juudan kansan pakkosiirtolaisuuden ajasta. Kansa oli joutunut pakkosiirtolaisuuteen, koska he eivät olleet kuunnelleet Jumalan antamia ohjeita, vaan alkoivat palvelemaan muita jumalia. Luvussa 29 Jeremia kirjoittaa pakkosiirtolaisuudessa olevalle kansalle kirjeen, jossa hän välittää Herran viestin. Viestissä kerrotaan, että Herran ajatukset kansaa kohtaan ovat rauhan ajatuksia, eivät tuhon ajatuksia, ja että Herra antaa heille tulevaisuuden ja toivon. Jeremian välityksellä Herra myös kehotti kansaa tavoittelemaan sen kaupungin parasta, johon heidät oli siirretty ja rukoilemaan Herraa sen puolesta, sillä sen hyvinvointi koituisi myös heidän parhaakseen.

Tämä sama kehotus on myös meille annettu 1.Tim. 2:1

”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta.”

Tänäänkin, vaikka meidän yksityiselämässämme tai kansana, kansakuntana tulee vaikeita aikoja, niin meidän tulee jatkaa eteenpäin ja rukoilla johtajien ja esivallan puolesta. Se saattaa joskus kuulostaa vaikealta, varsinkin jos johtajat ovat tehneet tai tekemässä jotain väärin, mutta aivan erityisesti juuri silloin meidän rukousta tarvitaan. Ei anneta periksi pelon ja epävarmuuden vuoksi, vaan käännytään Herran puoleen.

Kun ajattelen tätä päivää, missä me nyt elämme, niin kuinka paljon epävarmuutta tulevaisuudesta ja ahdistavaa oloa on, kun jatkuvasti saamme tiedotusvälineestä kuulla sanomia sodista, vainoista, nälänhädästä ym. Lisäksi lisääntyvä Raamatun arvojen maahan polkeminen ja hylkääminen ahdistaa meidän mieltämme.

Meillä on kuitenkin etuoikeus rukoilla, ja niin kauan kuin Jumala saa hoitaa meidän asiaamme ja itse toteutamme hänen antamaansa tehtävää, on meillä toivoa. Tämä ei toki tarkoita sitä, että me säästyisimme kivuilta ja vaikeuksilta, mutta Jumala kulkee kanssamme niidenkin läpi. Niin hän kulki kansansakin kanssa tuon pakkosiirtolaisuuden ajan, armahti heidät ja johdatti heidät takaisin omaan maahansa. Näin on tänäänkin, Jumala on kaikkivaltias ja Hän tuntee tulevaisuuden, kaikki on hänellä hallinnassa. Hänen suunnitelmansa omiaan varten ovat hyviä ja täynnä toivoa.

Siunausta sinulle, ja jatketaan rukoillen eteenpäin.
Terveisin Salme Annala

Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme. Hänessä iloitsee
meidän sydämemme, koska me turvaamme hänen pyhään nimeensä. Sinun armosi, Herra, olkoon meidän yllämme, kun panemme toivomme sinuun.
Ps.33:20-22

Tunnet varmaan Raamatun kertomuksen Ruutista, joka oli uskollinen leskeksi jääneelle anopilleen Noomille ja lähti hänen matkassaan Israeliin. Ruutin päätöksestä huokui luottamus siihen, että hän oli löytänyt paremman sisällön jumalasuhteeseensa Noomin perheessä, kuin mitä Moabin jumalat hänelle koskaan tarjosivat – Israelin Jumalasta oli tullut hänen Jumalansa.

Noomin ja Ruutin elämä leskinä ei olisi ollut helppoa Mooabissa, mutta ei se ollut aluksi helppoa Israelissakaan. He kuitenkin turvasivat Jumalaan ja Jumala ohjasi heidän elämäänsä. Raamatusta me tiedämme, että Ruutin elämä muuttui hyväksi ja hänestä tuli lopulta kuningas Daavidin isoisoäiti.

On melko helppoa olla uskollinen silloin, kun ajat ovat hyviä, mutta vaikeat ajat paljastavat usein uskollisuuden syvyyden. Kun elämässämme tulee eteen synkkiä hetkiä, niin otetaan oppia Ruutista, jonka usko kohosi olosuhteiden yläpuolelle. Ruut ei katsonut vain synkkään tilanteeseen, jossa hän oli, vaan hän katsoi tulevaan Jumalan lupauksien läpi. Siinä oli hänen tulevaisuutensa – Herrassa.

Ruutin tavoin yhdistyksemme jäsenissä on vuosikymmenten varrella ollut niitä, jotka ovat luovuttaneet elämänsä Jumalan johdatuksen alle, olleet hänelle uskollisia ja näin saaneet olla osa sitä suurta kertomusta, johon meidät kaikki on kutsuttu.

Yhdistyksen historiaan mahtuu paljon erilaisia kertomuksia, joista pieniä murusia saimme katsella ja kuunnella 120-vuotisjuhlassa viime marraskuussa. Juhlavuosi on nyt ohi, ja olemme yhdistyksenä siirtyneet uudelle vuosikymmenelle. Jännittävää nähdä minkälaisia tarinoita Jumala meidän itse kunkin elämään on kirjoittanut, niin kuin Psalmissa 139:16 kerrotaan. Jumala on sinun uskollisuutesi arvoinen, turvaa häneen, hän pitää sinusta huolen. Hän on pitänyt minustakin huolen, kuten alla oleva runoni kertoo.

Siunausta sinulle, ollaan uskollisia Jumalalle ja jatketaan rukoillen eteenpäin.
Terveisin

Salme Annala

Herra, sinä olet kuljettanut minua erilaisilla teillä,
välillä tietä on ollut helppo kulkea, ja suunta on ollut selvä.
Joskus taas eteeni on tullut risteyksiä, jossa on
pitänyt pysähtyä kysymään:
Herra, minne tahdot minun menevän?

Vastauksesi ei ole aina ollut yksiselitteinen,
joskus olet näyttänyt suuntaa, minne taivalta jatkaa
ja joskus olet sanonut vain ”Odota” tai ”Pysy paikallasi”.

Matkani varrella olen kuitenkin ymmärtänyt,
etten milloinkaan kulje yksin, vaan sinä, Herra,
olet minun näkymätön matkakumppani.

Kiitän Herra sinua, että olet ollut rinnallani kaikki nämä vuodet
ja Kiitos, että myös tulevat vuodet, jotka minulle annat,
olet Sanasi mukaan kanssani.

Olen Salme Annala Kauhavalta. Aloitin vuoden 2021 alussa Tienaukaisijoiden puheenjohtajana. Olen ollut mukana yhdistyksen hallituksessa vuodesta 2014 lähtien, joten yhdistys on jo jollain tavalla tuttu, mutta paljon on minulla vielä opittavaakin.

Olen saanut ottaa Jeesuksen vastaan sydämeeni 25-vuotiaana ja tuolloin liityin myös vapaaseurakuntaan. Hannun kanssa olen ollut naimissa kohta 45 vuotta. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, ja näillä näkymin, jos Herra suo ja terveyttä riittää, niin jatkan haavahoitajan vastaanottoa vielä reilut kaksi vuotta. Sitten alkavat eläkepäivät.

Yhdistyksenä täytämme tänä vuonna kunnioitettavat 120 vuotta. Koronapandemian aiheuttamien kokoontumisrajoitusten vuoksi huhtikuulle suunniteltu synttärijuhla siirrettiin pidettäväksi 27.11.2021. Rukoillaan, että koronan suhteen ollaan tuolloin voiton puolella, ja saamme juhlat järjestettyä. Juhlista tulee syksymmällä lisätietoa sekä Viikkolehteen, että tänne nettisivuillemme.

Adolf Ehrnrooth on sanonut: ”Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten”. Niinpä minäkin olen koettanut perehtyä yhdistyksen vaiheisiin Tienraivaajat-kirjan avulla. Eila Hämelin ja Vappu Rautamäki työstivät sen julkaistavaksi yhdistyksen täyttäessä 100 vuotta. Harras rukoukseni on, että osaisin olla rakentamassa yhdistyksen tulevaisuutta kohti niitä näkyjä, joita Taivaallinen Isämme tahtoo meidän tavoittelevan.

Laulussaan “Näitä aikoja varten” Pekka Simojoki on hienosti sanoittanut menneitä vuosia – ja myös tulevaisuutta: “Sukupolvi täällä yksi kerrallaan on ennen meitä käynyt polkujaan. Kuinka kauan ovat isät taistelleet, ja kuinka paljon äidit rukoilleet? Nyt alla saman auringon, ohikiitävän tuokion mekin saamme laittaa likoon kaiken, mitä on. Näitä aikoja varten meidät kutsuttiin, muurinaukossa seisomaan tähän kaupunkiin. Toivon ainoan tähden, koko maailman nähden, nyt meidän vuoromme on kantaa ristin lippu äärin maan.”

Monta tarinaa ja Jumalan ihmettä mahtuu meidän 120 vuoden historiaan, ja monet ovat ne henkilöt, jotka ovat astuneet Jumalan elopelloille kylvämään Sanan siementä ihmisten sydämiin. Saamme olla kiitollisia heidän tekemästään työstä ja siitä perinnöstä, jonka he ovat meille jättäneet. Nyt on meidän vuoromme olla muurinaukossa.

Siunattua kesää sinulle!

Salme Annala
Kesäkuussa 2021

PUHEENJOHTAJAN MIETTEITÄ

Uusi puheenjohtaja Tienaukaisijat ry:lle

Takanani olevat kymmenen vuotta Tienaukaisijat ry:n puheenjohtajana ovat olleet suurten muutosten aikaa. Jokaiselta hallituksen jäseneltä ne ovat vaatineet myös paljon rukousta ja kykyä astua uusiin asioihin sisälle, silloinkin kun päätökset ovat vaatineet suuria muutoksia. Vahva keskinäinen yhteys on ollut kantavana voimana silloinkin, kun on jouduttu asioita välillä kyseenalaistamaankin. Tässä olen kokenut yhteyden ja mahdollisuuden uusien asioiden esille tulon ja mahdollistamisen.

Nyt on aika vaihtaa viestikapulaa.

Vuonna 1902 laskettiin Naislähetysliiton (NLL) perusta 2. Kor.5:14-15 sanoilla. Ehyt suhde Jumalaan synnyttää aina halun palvella ja viedä evankeliumin ilosanomaa eteenpäin. Vahva perinne, joka kantaa kohta 120 vuoden takaa, on jo silloin luonut vahvan perustan, joka on kestänyt ja jolle on edelleen kunniakasta rakentaa.

Yksi suuri luovutus ja kipeäkin ratkaisu tehtiin, kun Mustilan Toimintakeskus luovutettiin 15.1.2015 Suomen Vapaakirkolle. Saatesanoissa oli, että Mustilan myynnin tuotto tullaan käyttämään Kiponniemen Toimintakeskuksen uudisrakennuksen hyväksi. Suuri ilon aihe on, että tuo suunnitelma on jo toteutumassa.

Nimenmuutos tuli ajankohtaiseksi ja viisi vuotta sitten saimme nimeksi Jumalan sanasta (Miika 2:13) Tienaukaisijat ry. Näihin sanoihin myös luotamme, että tulevaisuutemme näky ja rukous on edelleen tämä, Suuri Tienaukaisija käy edellämme.

Mustilan jälkeen toimintamme on tapahtunut pääasiallisesti Kiponniemen Kurssi- ja toimintakeskuksessa. Kiponniemi on luonut mahtavat puitteet kokoontumisillemme ja pidetyille kursseillemme.

Mittava määrä henkilöitä on ajallaan kantanut vastuuta, tavalla ja toisella. Tienaukaisijat ry voi juhlia ensi keväänä 120-vuotisjuhlia. Jos Herra suo, niin Juhlat pidetään 17.4.2021 Kiponniemessä.

Salme Annala Kauhavalta valittiin virallisessa vuosikokouksessa yksimielisesti uudeksi hallituksemme puheenjohtajaksi. Salme on ollut mukana kaikissa näissä yhdistyksemme muutoksissa, sekä toiminut useita vuosia hallituksemme sihteerinä sekä jäsenenä. Saakoon Jumalan runsas siunaus olla vahvana Salmen yllä.

Salmen lisäksi hallitukseen kuuluu Heli Annala (varapuheenjohtaja), Sinikka Laine, Hilkka Taipale ja Helena Penttilä. Varajäseninä Sari Matikainen (tiedotukset) ja Tarja Huuskonen (sihteeri).

Näin vuoden lopulla haluaisin muistuttaa meitä kaikkia runon ajatuksella:

Sanoin miehelle vuoden veräjällä:
”Anna minulle lyhty, jotta voisin turvassa
käydä tuntemattomaan.”
-Ja hän vastasi: ”Astu pimeään ja pane kätesi Jumalan käteen.
Hän on sinulle parempi kuin lyhty
ja turvallisempi kuin tuttu tie.”
(Emma Hasting)

Ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja sitä kulkekaa. (Jer.6:16)

Tässä vuoden päätöshetkissä, Joulun odotuksessa sekä uuden vuoden 2021 avatessa oviansa, emme kukaan tiedä mitä se tuo tullessaan. Siksi on suurta tukeutua Jumalan Sanan lupauksiin.

Siunausta ja Jeesuksen hyvyyttä kaikille jäsenillemme ja työmme ystäville.
Jatketaan rukoillen ja Jumalaan luottaen eteenpäin.

Kiitollisena,
Helena Penttilä
6.12.2020

Joka korkeimman suojassa istuu ja kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo Herralle: “Sinä olet minun turvani ja linnani, minun Jumalani, johon minä luotan.” (Ps. 91:1-2)

Psalmistan jakeet ovat oiva muistutus meille kiireisille ihmisille tänään. Usein huolet ja levottomuus karkoittavat yön unet. Kiire ja lukemattomat tehtävät painavat päälle. Stressitaso nousee ja sisäinen riittämättömyys ja levottomuus luikertelevat sisimpään, karkoittaen sieltä rauhan ja turvallisuuden tunteen hiljaa pois.

Pslmin laulaja ylistää lepoa Jumalan sylissä. Eikö istuminen kuvaakkin sitä, että luotan koko elämäni painolla siihen mihin olen istunut ja missä istun? Psalmin laulaja on asettunut korkeimman suojaan, ei vain päivän hetkelliseksi piipahdukseksi Jumalan viitan suojaan, vaan hän ylistää Jumalaa, joka varjoaa hänet kaikessa ja kaikkialla. Hän kiittää Jumalan suojasta myös yön hetkinä. Silloinkin, kun pimeyden varjot ahdistavat, on hänen sisimmässään syvä luottamus taivaallisesta suojaverkostosta. Tällaiseen viittansa suojaan Jumala kutsuu meitä jokaista tässä ahdistavassa ja pelkoja täynnä olevassa maailmassa.

Hyvän muistutuksen sain tästä suurenmoisesta Jumalallisesta huolenpidosta, kaikista elämään kuuluvista – arjenkin – asioista. Olin kokousmatkalla Satakunnassa ja samalla poikkesin Kankaanpäähän katsomaan Pohjoistalon sisaruksia Marttaa ja Miljaa. Martta oli jo ylittämässä 90 vuoden rajapyykkiä ja Milja oli muutamaa vuotta nuorempi. Tuossa kodissa oli aina iloinen ja lämmin vastaanotto. Siellä rukoiltiin paljon ja Jumalan valtakunnan työ oli sisaruksille erittäin rakas ja kaiken ytimessä oleva asia. Heidän kodissaan oli kerran viikossa seurakunnan rukousilta. Tuolit asetettiin paikoilleen ja olohuone järjestettiin kokouspaikaksi. Se vaati heiltä jo paljon, sillä kokoustila siivottiin ja illan päätteeksi oli vielä iltakahvit tarjolla.

Oli syksyn aika ja heille tuli aikamoinen ongelma. Nimittäin jo monen yön aikana, keskiyön paikkeilla, alkoi makuuhuoneitten katosta kuulua ilkeä rouskunta ja ihan sellainen raapiva ääni. Ei auttanut harjanvarrella kolistelu, että se metakka olisi loppunut. Uni ei tullut enää silmään ja monen yön valvomisen jälkeen molemmat olivat lopen väsyneitä. Talomiehellekin asiasta haastettiin ja vastaus oli, ettei asialle voisi mitään tehdä, koska siellä välikaton ja katon välissä oli niin pieni tila, ettei sinne päässyt katsomaan. Martta tuumasi siskolleen, että nyt varmaan täytyy rukousillat lopettaa, kun ei jakseta siivota ja järjestellä paikkoja. Onkohan tämä merkki Jumalalta, ettei enää ole meidän tarvis huolehtia rukousillasta. Kun tuo ajatus tuli esiin niin kumpikin havahtui siihen, ettei yön herätysjuttua oltu viety rukouksissa Herralle.

Kun kuuntelin noita rakkaita sisaruksia, niin tiesin, että jälleen kerran saisin kuulla Jumalan tarttumisesta asioihin. Martta jatkoi kertomista: “Heti silloin iltapäivällä polvistuimme makuhuoneen tuolin äärelle ja vuodatimme elämän murheemme suurelle Jumalalle. Siinä rukoillessamme Milja alkoi kiittää suureen ääneen ja ylistää kielillä puhuen ja hetken päästä huoneen täytti vain sana, aamen, aamen. Ei vallat eikä voimat eikä mitkään skorppioonit voi estää, Jumala hoitaa tämän asian omalla tavallaan”.

Jännityksellä odotettiin seuraavan yön puolihetkeä. Ja kas kummaa, tuntu, että rouskunta ja jyrsintä kuului vain entistä kovemmin. Martta sanoi: “Nyt meidän täytyy uskoa ja luottaa Jumalaan, tämä on uskon koetus. Joutuihan Danielkin odottamaan Jumalan vastausta vaikka sai ilmoituksen, että asia tullaan hoitamaan.

Martta katsoi minuun. “Ajattele!” hän ihan huudahti ja kertoi mitä seuraavana aamupäivänä oli tapahtunut. “Yritin saada siinä aamusella vähän levättyä, kun makuuhuoneeni ikkunalaudalta alkoi kuulua pellin kolinaa. Talomiehen vanha kissa istui siinä ja löi tassullaan ikkunaani. Kun nousin katsomaan tuota kummajaista – eihän se koskaan ennen ollut siihen tullut – niin silloin se loikkasi alas ja lähti meidän ovea kohti. Kun avasin ulko-oven, niin siinä oven edessä rapulla makasi iso rotta kuolleena. Kissa istui kuin sankari siinä rotan vieressä ja minusta tuntui, että se halusi sanoa, että tehtävä suoritettu. Tilanne oli Jumalan hallinassa.”

Kun sinä päivänä polvistuimme yhteiseen rukoushetkeen, niin siinä polvillaan ollen, Martta luki meille Jumalan sanasta (Mat. 6:27 ja 33-34): “Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa.”

Niin, rakkaat ystävät, kuinka usein löydämme itsemme ensin etsimästä kaikkea muuta ja muita ratkaisuja eri tilanteisiin? Kuinka harvoin ensinnä muistamme, että joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo Herralle: “Sinä olet minun turvani ja linnani“?

Kun tuosta hetkestä lähdin ajelemaan illan kokousta kohden, tiesin olleeni Kaikkivaltiaan puhuttelussa. Ehkä jonkun elämän katossa raastaa joku vaikea asia tänään. Olet aivan uuvuksiin asti suunnitellut ja ponnistellut omien inhimillisten mahdollisuuksiesi keskellä. Onkohan niin, että hiljaa Pyhä Henki vain kuiskaa sinulle: “Levähdä vähän ja luovuta asiasi Kaikkivaltiaan käsiin. Vielä sinä saat kiittää Häntä, Hänen kasvojensa avusta“.

Huhtikuussa 2020
Helena Penttilä

PUHEENJOHTAJAN MIETTEITÄ

Luonnossa kesän vihreys ja kukkien loisto on muuttumasssa syksyn ruskan väreihin. Luonto valmistautuu hiljalleen talven tuloa varten.

Samoin myös ihmiselämässä, Jumala armossaan meitä valmistelee erilaisisa elämän tilanteita varten. Kaikissa eri olosuhteissa on oma tarkoituksensa. Kivun maastoissakin on joskus raskas vaeltaa, mutta ymmärtäisimmekö ilman niitä kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala on meille antanut?

Kun katselen taaksepäin liittomme olemassaoloa ja toimintaa, täytyy katsoa aina juurille saakka. Naislähetysliitto (NLL), nykyisin siis Tienaukaisijat ry, yhdistyksen perustamispäivänä pidetään kesäkuun 11. päivää 1901. Joten pitkä vuosikymmenien saatto on takana. Tullessamme tähän päivään, matkaan on sisältynyt nälänhätää, sotia, kuolemaa. Suomen uudelleen rakentamisen raskas aika, koko yhteiskunnallisen muutoksen vaiheet ja nyt tämä hyvinvoinnin aika. Vain Jumala tietää mikä maatamme tulee vielä kohtaamaan. Nyt kuitenkin on vielä vahva hengellisen työn aika.

Yhdistyksen syntyvaiheissa oli suuri tarve olla tukena ja yhteydenkanavana kymmenille ja taas kymmenille naisevankelistoille. Suurena sydämen palona oli saada evankeliumi jokaiseen Suomen kotiin. Syrjäseuduilta aina suurempiin kaupunkitaajamiin asti. Lähetystyö ja naislähettien lähtö silloiseen Kiinaan ja myöhemmin ympäri maailmaa oli kutsumus, jossa laitettiin koko elämä Jumalan käsiin. Tänään voimme vain hiljaa aavistella niitä hiljaisia kyyneleitä, yksinäisyyttä sekä kipua, mitä jo edesmenneiden elämään on sisältynyt. Kutsumus ja Jumalan uskollisuus heidän kutsumustyössään oli huikeaa ja nostaa kutsumuksen sellaiseen tasoon, että sitä on lähes mahdoton tänään ymmärtää.

Kun tällaiselta tasolta nyt katselee liittomme toimintaa, näkyä, tulevaisuutta ja nyt olevia mahdollisuuksia, tajuaa, että on hiljentymisen ja rukouksen paikka.

Näiltä juurilta vahvana yhdyssiteenä on edelleen, silloin jo näkynä ja Jumalalta saatuna perusajatuksena, “Jumalan rakkaus vaatii meitä” (2 Kor. 5:14-15). Hallituksen etsiessä rukouksissa uutta nimeä liitollemme, niin Jumalan vastauksena saimme silloin jakeen Miika 2:13. Siitä rohkaistuneina päätimme nimeksi Tienaukaisijat ry. Nimi kuvastaa koko mennyttä historiaamme ja samalla piirtää eteemme tulevaisuuttamme. Tienaukaisija käy meidän edellämme. Tämä on syvä tahtomme ja nöyrä pyyntömme, rukoillessamme tietä tulevaisuuteen.

Hallituksessa joudumme tekemään monia ratkaisuja, jotka tuodaan virallisen vuosikokouksen hyväksyttäviksi. Yksi tälläinen iso asia oli Tampereen asunto-osakkeen myynti. Koimme siinä ihmeellisen johdatuksen, samoin kuin sijoittaessamme varat uudelleen Jyväskylastä ostamaamme uudempaan asunto-osakkeeseen.

Edelleen olemme kiitollisia kaikille jäsenille ja työn ystäville, jotka säännöllisesti olette tukeneet taloudellisesti työtämme. Pienistä puroista tulee mahdollistaja moniin työhömme liittyviin haasteisiin ja niiden toteutukseen.

Olemme syvästi kiitollisia että voimme mahdollistaa oman evankelistamme, Sari Matikaisen toiminnan. Nykyään työnantajan velvoitteet ovat melko haastavia. Toivomme, että mahdollisimman moni teistä kantaisi Saria rukouksin. Sarin palkka koostuu niistä maksuista, jotka seurakunnat tilittävät hänen vierailuistaan. Laulaja-evankelista Tarja Huuskonen Konnevedeltä on meille rakas työntekijä ja voimme lämpimästi suositella häntä seurakuntavierailuille. Tarja toimii oman työnsä ohella ja tarvitsee myös paljon rukoilevia ystäviä taustajoukoikseen.

Kaikki edellämainittu ja työn haasteet ovat olleet vahvasti esillä hallituksen kokoontumisissa. Etsimme nyt sitä polkua, jolla parhaiten voimme toteuttaa meille annettua tehtävää. Panostettuamme vuosia lähetystyöhön olemme nyt välillä suunnanneet varoja viiden Perulaisen intiaanilapsen koulutukseen.

Painopiste on nyt kotimaassa tehtävässä työssä. Kiponniemessä pidettävät kurssit ovat saaneet paljon ystäviä liikkeelle. Näissä tapahtumissa toteutuu liittomme alkuperäinen näky: Jumalan sanan opetus, rukous ja toistemme auttaminen ja rohkaisu. Innoittava ja parantava julistus vie meitä silloin myös evankelioimaan toisia.

Kerran vuodessa olemme pyrkineet pitämään eri seurakunnissa naistentapahtuman. Hallituksemme jäsenet ovat silloin kantaneet opetus- ja musiikkivastuun. Tänä vuonna olimme vieraina Savonlinnan Vaapaaseurakunnassa. Samoin virallisen vuosikokouksen yhteydessä, olemme valmistelleet yhteisen tapahtuman paikallisen seurakunnan kanssa ja kantaneet niissä myös ohjelmavastuun. Näin voimme olla tukemassa pienen seurakunnan toimintaa.

Erityinen kiitollisuus täyttää mielen kun saimme kuulla että Kiponniemen uudisrakennus on toteutumassa. Voimme enemmän panostaa kursseihimme, kun tiedämme makuutilojen lisääntyvän. Olemme kiitollisia myös siitä, että ne varat tulevat nyt käyttöön, jotka Mustilan toimintakeskuksemme myynnistä tulivat Suomen Vapaakirkolle. Ne käytetään tuon uudisrakennuksen rakentamiseen ja siten ne pieneltä osaltaan tulevat kaikkien hyödyksi.

Kaikki yhdistyksemme toimijat ovat mukana toiminnassa vapaaehtoisuusperiaatteella. Rahastonhoitaja, kotisivujen ylläpito, toiminnantarkastaja, ym. olette tehneet paljon työtä yhdistyksellemme ja sen kautta Jumalan valtakunnan työtä. Kirjanpitomme hoitaa SVK. Hallitus on kokoontunut monta kertaa, usein kurssien aikana. Hallituksen jäsenet taas ovat jakaneet tehtävät keskenään ja näin olemme saaneet asiat luistamaan. Tosi suuri kiitos kaikille.

Edesmennyt vuosi on tuonut mukanaan jälleen suruviestejä. Evankelistat Raija Kälviäinen, Eila Tiihonen, Asta Jantunen ja Lahja Hartikainen ovat siirtyneet kirkkauteen. Pitkäaikaiset, uskolliset, rakkaat ystävämme ja liittomme pitkäaikaiset jäsenet ovat perillä. Useat muutkin liittomme uskolliset jäsenet ovat saaneet taivaskutsun. Haluamme kiitollisina siunata heidän muistoaan. Maa köyhtyy, taivas rikastuu.

Tulethan mukaan kursseillemme ja tapahtumiin Kiponniemeen. Olisi tosi mahtava asia jos kiinnostuisit jäsenyydestämme ja sen kautta tehtävästä Jumalan Valtakunnan työstä. Tulisit mukaan ja antaisit myös uusia ideoita toimintaan. Rohkeasti vaan mukaan, valjastetaan lahjat palvelemaan yhteiseksi hyödyksi. Tiedot löytyvät toisaalla näillä sivuilla. Kurssimme ovat avoimia kaikille, jotka kaipaatte syventävää opetusta, sielunhoidollista keskustelua, rukousta ja yhteyttä.

Nyt on työn aika ja uskon, että Jumala haluaisi kaikkien meidän kohdalta todeta: “Kristus teissä, kirkkauden toivo”. Uskon, että Evankeliumin kirkkaus meissä voisi olla niin vahva toivo ja elämä, että muutkin sen voisivat nähdä meissä. Yksilöinä, mutta myös liittomme toiminnassa.

Mikkelissä syyskuussa 2018
Helena Penttilä