(Suomen Viikkolehden artikkeli)

Vuonna 1901 perustettu Naislähetysliitto ehti juuri täyttää 114 vuotta ennen nimenmuutosta.

Tienaukaisijat ry:n hallituksen puheenjohtaja, pastori Helena Penttilä kertoo, että yhdistyksen nimen muuttaminen oli ollut hallituksen pohdinnoissa jo pidemmän aikaa:
– Liiton toiminnan osittainen muuttuminen vuosien varrella avasi kyseisen keskustelun. Alussa liittoon kuului vain naisia ja toiminta keskittyi naisevankelistojen työn tukemiseen. Koko toiminnan ajan myös veljet ovat tukeneet naisevankelistojen työtä. Vuosien saatossa säännöt ovat muuttuneet niin, että miehet saattoivat ensin liittyä liiton kannattaviksi jäseniksi ja sittemmin täysjäseniksi.
Penttilä viittaa myös yhteiskunnan rajuihin muutoksiin. Muun muassa elinkeinorakenteen muutokset ja muuttoliike kasvukeskuksiin ovat vaikuttaneet hengellisen toiminnan kenttään.
– Naislähetysliiton yksi periaatteista oli aikanaan evankelistojen taloudellinen tukeminen. Eläkejärjestelmät ja monet uudistukset yhteiskunnassamme ovat helpottaneet evankelistojen toimeentuloa, Penttilä jatkaa vielä liiton toimintaan vaikuttaneiden tekijöiden kuvausta.

Kursseja ja yhteyttä

Penttilä kertoo lukeneensa taas kerran mielenkiinnolla Tienraivaajat — Vapaakirkon naiset ilosanoman viejinä -kirjaa (Päivä Osakeyhtiö 2001). Eila Hämelinin ja Vappu Rautamäen kirjoittamassa Naislähetysliiton 100-vuotiskirjassa on lyhyitä kuvauksia tai ainakin perustiedot noin 400 raamattunaisesta ja evankelistasta.
Eila Hämelin toteaa kirjan esipuheessa: ”Kutsuttujen taustat, olosuhteet, vaikeudet, ilot ja surut löytyvät teksteistä. Luodakseni mahdollisimman moniulotteisen kuvan olen kirjoittanut toisista evankelistoista pitempään, toisista vain vähän. Kaikista en myöskään ole löytänyt riittävää aineistoa. Alkuvuosien tapahtumat ja henkilöt ovat painottuneet eniten. Olen pahoillani siitä, että monen rakastetun evankelistan nimi ja työ on jäänyt pois tästä kirjasta.”
– Tienraivaajat sivuaa luonnollisesti koko Vapaakirkon historiaa. On merkille pantavaa miten monet vapaaseurakunnista ovat syntyneet kirjassa kuvattujen varsin karujen olosuhteiden keskellä. Jokaisen seurakuntalaisen olisi hyvä tietää oman seurakuntansa syntyvaiheet, Penttilä sanoo.
Kirjasta käy ilmi, miten kaksi yhdistyksen toiminnan keskeistä asiaa on ollut tärkeitä alusta alkaen.
– Jo heti Naislähetysliiton perustamisesta 11.6.1901 alkaen liiton painopiste oli evankelistojen raamattukursseissa. Liittoa tarvittiin tukemaan evankelistojen yhteyttä. Sen aikainen köyhyys merkitsi syvää uhrautumista työhön. Luottamusta Jumalan kutsuun koeteltiin monin tavoin.
Usein seurakuntien ja maakuntalähetysten kylmät ”piirimajat” olivat odottamassa tulijaa jopa useita viikkoja kestäneiltä kokousmatkoilta. Ruoan puuttumisen suhteen koettiin erikoisia ihmeitä. Myös liiton rahallinen tuki tuli tarpeeseen.
– Historia on valtava rohkaisu meidän sukupolvillemme, jotka teemme nyt työtä. Silloin ei laskettu tunteja eikä paljon itketty olosuhteita. Näky kuolevista sieluista joudutti eteenpäin.

Pöytäkirjojen äärellä

Penttilä on lukenut Naislähetysliiton johtokunnan pöytäkirjoja 1960-luvulta lähtien.
– On ollut mieltä hämmentävää lukea johtokunnan ottamista uskonaskeleista esimerkiksi Evankelistakodin ja Mustilan työkeskuksen suhteen. Pöytäkirjoista näkyy, miten monet vapaaehtoiset ovat yhdessä evankelistojen kanssa mahdollistaneet monimuotoisen työn ja raamattukurssien pitämisen. Yli satavuotiaan historiamme äärellä joutuu painamaan nöyrästi päänsä alas paljon itsekkäämpään suuntaan muuttunutta hengellisyyttämme ajatellen.

Mikä muuttuu, mikä pysyy ennallaan?

Pitkään haasteena ollut nimenmuutos on nyt tehty. Rukousten ja kyselyjen jälkeen saatuun Miikan kirjan tekstin mukaiseen uuteen nimeen totutaan ennen pitkää. (Tienaukaisija käy heidän edellänsä, Miika 2:13)
– Haluamme jatkaa sen työpanoksen viitoittamana, jonka menneet evankelistat ovat auranneet meille auki. Naislähetysliiton näky oli sidottu tunnuslauseeseen ”Jumalan rakkaus vaatii meitä” (2. Kor. 5:14–15). Se pysyköön myös uuden nimen alla keskeisenä teemana, Helena Penttilä linjaa.
Johtokunta on uudistetuissa säännöissä hallitus. Siihen kuuluvat tällä hetkellä puheenjohtaja Penttilän lisäksi: Heli Annala (varapj.), Salme Annala (siht.), Sinikka Laine (tiedotukset) ja Hilkka Taipale. Varajäseninä ovat Sari Matikainen ja Tarja Huuskonen.
Naislähetysliiton jäsenet siirtyvät suoraan Tienaukaisijat ry:n jäseniksi.
Mustilan toimintakeskus on lahjoitettu Suomen Vapaakirkolle. Kun keskus saadaan myydyksi, saadut varat suunnataan uudisrakentamiseen Kiponniemessä.
– Toimintamme on siirtynyt lähes kokonaisuudessaan Kiponniemeen. Olemme rahoittaneet myös kahden huoneen kunnostuksen Kiponniemen päärakennuksessa, Penttilä kertoo.
Toinen huoneista on nimetty Naislähetysliitto ry:n nimikkohuoneeksi. Siellä on myös kaappitilaa arkistoa varten. Toinen huoneista on Tienaukaisijat ry:n nimikkohuone.
– Työmme painopiste on edelleen syventävässä ja sielunhoidollisessa raamatunopetuksessa. Uutena toimintana on valtakunnalliset naistenpäivät syyskuussa yhdessä Kiponniemen toimintakeskuksen kanssa. Lähetyskannatuksemme lisäksi kannatamme neljän intiaanipojan koulutusta Perussa.
Penttilä iloitsee jäsenistöstä ja työn tukijoista, jotka mahdollistavat toiminnan.
– Kiitos rukouksista ja taloudellisesta tuesta. Olemme avoimia uusille suunnitelmille ja rukoilemme Pyhän Hengen johdatusta lopun ajan kuohuvassa ja myrskyävässä maailmassa. Tervetuloa mukaan toimintaamme.