Kirjoitelmat

Elävä tienviitta

– Tarja Huuskonen –

Katso, on vain kaksi tietä.
Leveä elämän valtatie ja siltä kääntyvä
kapea elämän tarkoituksen tie.

Tiedätkö, tarkoituksen tie on ainoa mahdollisuus
muuttaa elämän kulkua parempaan?
Tarkoituksen tie on valittava, toinen on jo luonnostaan.

Seison elämän valtatien reunassa…
…. siinä teiden ainoassa risteyksessä.
Seison ja viittilöin ohikulkijoille kääntymään
toiselle, paremmalle tielle.

Tehtäväni on olla elävänä Tienviittana.

Välillä huudan ja huidon,
välillä vain istun hiljaa ja rukoilen…
Kuitenkin pysyen paikallani merkkinä
ja muistutuksena kääntymisestä,
uudesta mahdollisuudesta.

Se Tie, jota kuljen ei ole niin leveä ja kaunis…
… täynnä houkutuksia ja nautintoja.
Se on kärsimyksenkin tie ja usein
kyyneleiden kostuttama.

Mutta siltä Tieltä löysin onnen..
… todellisen sellaisen.
Siltä Tieltä löysin vastauksen,
rauhan ja tarkoituksen.
Vastauksen elämääni.

Seison risteyksessä ohjatakseni
myös muita oikealle tielle…
… pois elämän valtatieltä,
kiireisestä etenemisestä kohti tuhoa.

Siinä seison illan käydessä yhä synkemmäksi.
Silloin tällöin joku kääntyy, mutta valtava ihmismassa kulkee ohi
katkeamattomana virtana.

He eivät usko… eivät välitä.
Ja kuitenkin olen tienviittana Totuuden tielle.
Siinä seison ja täytän tehtävääni…
… muuta en voi.
Seison siinä aina yöhön asti uskollisena…
…. viitttana niille, jotka vielä haluavat kääntyä…
… niiden harvojen ja yhdenkin tähden.
Vielä, kun on mahdollisuus.

Voin vain rukoilla

– Tarja Huuskonen –

Avaan television.
Näen tankit valmiina levittämään kuolemaa.
Sotilaat vihaavat toisiaan odottaen, että
ehtisivät laukaista aseensa ensin, siten itse
pysyen kiinni elämässä… edes hetkisen..

Kysyn, mitä teen?
Voin vain rukoilla.

Näen kärsivät lapset vailla ruokaa ja juomaa.
Mitä teen?
Voin vain rukoilla.

Kuljen kaupungin kadulla.
Näen hoippuvat nuoret pullot käsissään,
silmät sumeina, mitään näkemättöminä.
Mitä teen?
Voin vain rukoilla.

Toisaalla riehuu raivo.
Toinen makaa katukiveyksellä liikkumattomana
toisen jättäessä avuttoman.
Mitä teen?
Voin vain rukoilla

Katsoinpa minne tahansa näen vain vihaa,
tuskaa, kyyneleitä.
Ja huomaan oman avuttomuuteni kysyessäni, mitä teen?
MUTTA VOIN RUKOILLA!
Voin ojentaa käteni taivasta kohden, pyytää apua
Isältä, taivaan ja maan Luojalta, jolle kaikki on mahdollista.

Hänellä, Hänellä yksin on vastaus elämän tuskaan…
kuolemaan.
Enää en sano:” voin vain rukoilla”, vaan SAAN RUKOILLA.
… Sinunkin puolesta ystäväni.
Silloin elämän epätoivo saa muuttua todelliseksi Toivoksi,
mahdollisuudeksi uuteen, kauniinpaan alkuun Taivaallisen
Isän kanssa.

Riisuminen ja pukeminen

– Sari Matikainen –

Sinä jouduit riisumaan minut
millään en olisi sitä tahtonut
ne omani, ne minun valitsemani olivat niin hyviä!
Ne näyttivät hyviltä ja tuntuivat hyviltä
Minun valitsemiani, jotkut jo nukkavieruja, mutta ainakin omiani!

Sinä kuitenkin riisuit minut, hiljaa ja kyselemättä
Aika napakasti!
Oi miksi, miksi Herra, huusin ja vaikeroin!
Etkö välitä siitä miltä minusta tuntuu, etkö Herra välitä?

Ja kyllä se kesti
Se kesti niin kuin sillä pikkutytöllä, joka huusi ja potki ja harasi vastaan!
Hänkään ei olisi halunnut luopua omasta punaisesta mekostaan – siinä oli vielä
niin hienoja rusetteja!
Tai niin kuin tuo poika jonka nallepusero on jo ihan likainen…

Mutta silti sinä teit sen ja oikein ajan kanssa
Ja eräänä päivänä olin aivan alasti, aivan paljaana…
paljastettuna ja minua vähän pelottikin…

Mutta toisaalta oli kyllä niin kumman kevyt olo!
Kuin läpinäkyvä unikko kesätuulessa!
Tuuli hyväili poskiani – sinun Pyhän henkesi tuuli
Sehän tuntui joka puolella ihoa!

Silloin aloin tuntea rakkautesi sisimmässäni asti – ihmeellistä!
Ymmärsin jotakin enemmän mitä en koskaan ennen!

Että Sinä Jumalani oletkin lempeä, kaunis, puhdas, Pyhä – minun Herrani ja
Vapahtajani! Ennen en uskaltanut luottaa…

Mutta nyt en näekään minkäänlaista kovuutta silmistäsi ja sinä sanot;
Nyt Sari pukeudutaan!

Pukeudutaan! Juurihan minut riisuit!
Nii-in sanot lempeästi! Tulehan lapseni tänne ja katso Minun vaatekaappiani!
Juuri tätä varten minä sinut riisuin!

Voi Herra, en ole elämässäni nähnyt mitään vastaavaa! Saanko minäkin Jeesus!