Kirjoitelmat

“Muista minua kun tulet valtakuntaasi”

“JO TÄNÄÄN OLET MINUN KANSSANI PARATIISISSA”

(Luuk. 23:32-43) ”Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi. “Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.”

Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa. Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanovat: “Muita hän kyllä on auttanut, auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu.” Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: “Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.”

Jeesuksen pään yläpuolella oli kirjoitus: “Tämä on juutalaisten kuningas.”

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: “Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” Mutta toinen moitti häntä: “Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa tangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: “Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Jo Jesaja Vanhassa testamentissa puhui kärsivästä Messiaasta, joka tulee kuolemaan ihmisen puolesta ja Hänet tullaan rinnastamaan viattomana rikolliseksi. Juutalaiset eivät vain ymmärtäneet ja tunnistaneet Jeesusta. Jes. 53:12 sanoo mm. näin: “Koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monen synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.” Tämä ennustus toteutui kirjaimellisesti Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa.

Ristillä Jeesus roikkuu siellä rikollisten kanssa! Siinä Hänen vierellään, viattoman vierellä, roikkuvat todelliset pahantekijät, murhaajat. Jeesus itse alistui tähän omasta tahdostaan. Hän ei halunnut pelastaa henkeään tulemalla ristiltä alas, vaikka ihmiset kyllä yrittivät houkutella Jeesusta vihollisen suulla: “Todista Messiaanisuutesi. Tule alas ristiltä, pelasta itsesi.” Niinhän vihollinen puhuu meillekin: “Ei sinusta ole… todista se.”

Miksi Jeesus ei halunnut tulla alas? Hän rakasti ihmistä. Rakkaudesta ihmiseen Hän pysyi ristillä. Hän halusi avata uudelleen elävän suhteen Jumalan ja meidän välille. Hän halusi pelastaa ihmisen kadotukselta. Ajattele, Jeesus pyysi Jumalalta vielä ihmisten, meidän tekojamme anteeksi. “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.”

Anteeksipyyntö olisi ollut ihmisen, meidän tehtävä. Mehän olimme langenneet syntiin ja rikkoneet yhteyden Jumalaan. Ihmiselle ei riittänyt pelkästään väkivalta Jeesusta kohtaan, vaan kuolemaansa asti Hän oli myös häväisty ja ivattu niin sanoin, teoin kuin kirjoituksin.

Sanoin: Kansa, sotilaat, jopa toinen ryöväri ristillä pilkkasivat ja vaativat Jeesusta “todistamaan” Messiaanisuutensa.

Teoin: Ristiinnaulitseminen oli Roomassa häpeällisin rangaistus, mitä ajatella saattoi. Niin häpeällinen, ettei koko sanaa “risti” mielellään edes lausuttu. Jeesus oli hakattu ja hän roikkui ristillä alasti. Voiko häpeällisempää olla?

Kirjoituksin: Hänen yläpuolelleen oli kirjoitettu Inri (Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas). Se oli totta, mutta kirjoituksen tarkoitus oli pilkata. Sillä eiväthän roomalaiset uskoneet Jeesuksen messiaanisuuteen.

Mutta Jeesus oli uskollinen ja teki sen, mitä varten Hän oli tullut maailmaan. Kuollessaan Jeesus sanoi: “Se ON täytetty.” Jeesus antoi henkensä, jotta meillä olisi elämä, ikuinen elämä taivaassa.

Tiedätkö, mieleeni piirtyi tästä kuva.

Risti pystyssä: Jeesus sovitti ristillä ihmisen synnit. Hän teki ihmiselle tien auki ylöspäin. Avasi meille oven Jumalaan päin. Nyt hengellisesti kuolleella ihmisellä on mahdollisuus yhteyteen Isän, Jumalan kanssa.
Risti lappeellaan: Risti teki pelastavan sillan yli kadotuksen. Jeesus omalla kuolemallaan pelasti meidät kadotuksesta. Hän teki aivan kuin sillan syvyyden eli kadotuksen yli.

Oletko ajatellut, että ristillä ollut ryöväri oli ensimmäinen pelastettu, joka sovitustyön ansiosta pääsi taivaaseen?

Vanhassa testamentissa on Elia, jonka Jumala nosti tulisissa vaunuissa taivaaseen näkemättä kuolemaa (2 Kun. 2:9,11). Myös Mooses meni taivaaseen kuolemansa jälkeen. Hänestä sanotaan, että hän kyllä kuoli, mutta Jumala itse hautasi hänet (5 Moos. 34:6). Mistä tiedän, että näin on? Nämä kaksi pyhää miestä tulivat  keskustelemaan Jeesuksen kanssa Hänen tulevasta kuolemastaan. Tästä tapahtumasta kertoo meille Luuk. 9:29-31.

Herääkö mieleesi nyt kysymys, eivätkö opetuslapset olleet ensimmäisiä pelastuneita?

Opetuslapset olivat ensimmäisiä Jeesuksen seuraajia. Mutta vasta Jeesuksen ristinkuolema avasi ihmiselle, niin ryövärille kuin opetuslapsillekin, oven taivaaseen, iankaikkiseen elämään eli tulivat sovitetuiksi Jeesuksen veren kautta. Opetuslapset olivat kyllä ensimmäisiä Jeesuksen seuraajia, mutta ryöväri, murhaaja oli ensimmäinen ihminen, joka pääsi taivaaseen pelastettuna. Eikö ole valtavaa armoa!

MITÄ TÄMÄ MEILLE TODISTAA?

Se todistaa sen, että KAIKILLA, jotka haluavat, ON mahdollisuus tulla sovitetuiksi, pelastetuiksi.. aivan kuin ryövärillä… ja samoin perustein! Pyytämällä Jeesusta tulemaan elämääsi. Hän tulee, jos pyydät Häntä. Hän on luvannut tulla! Joh. 6:37 sanoo: “Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa tulevat minun luokseni ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.”

Jos elämäsi ei sinua tyydytä, jos kaipaat tarkoitustasi elämään. Jos pelkäät kuolemaa, mietit mihin olet menossa. Jos sydämesi syyttää sinua, kaipaat rauhaa elämääsi, rohkaisen sinua pyytämään Jeesusta tulemaan elämääsi. Uskon ja tiedän kokemuksesta, että tulet yllättymään.

“Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”

Tarja Huuskonen

“Yöllinen Lampunjalka”

Moni Teistä on varmasti kuullutkin, että Tienaukaisijoitten päivillä myydyistä Kynä- ja Lamppurahojen tuotoilla on saatu kustannettua viiden Perulaislapsen koulunkäynti. Ja suuri Kiitos kuuluu Teille kaikille tähän kannatukseen osallistuneille!

Ajattelin tässä jakaa Sinulle uuden lamppumallimme “koekäytön tulokset” 🙂

Tapahtui nimittäin niin, että viime reissullamme Viitasaarelle, Helena automatkalla antoi minulle uudenlaisen “myyntilamppumallin”. Ihastuin siihen välittömästi niin kovin, että Helena antoi sen minulle. Sinikka sanoi, että “Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ;)”

Se oli nimittäin siitä erikoinen pikku lamppu, että se tarttui magneetin avulla mihin tahansa rautaan tai teräkseen kiinni ja sen lamppuosan varsi kääntyi ja vääntyi, mihin tahansa asentoon. Erittäin kätevä siis, ajattelin. Ja autossa sillä pikku lampulla leikin aikani ja laitoin sen milloin minnekin ja milloin mihinkin asentoon…

Ja mitä tapahtuikaan! Kotimatkani Viitasaarelta Savonlinnaan kesti reilut neljä tuntia. Mikkelissä Helena ja Sinikka jäivät kotiinsa ja mie jatkoin matkaa Savonlinnaan. Pilkkopimeässä klo 22.30, kun olin ajamassa kotiin, auton paisuntasäiliöstä loppui jäähdytysneste. Jaahas! Mutta miten ihmeessä toimia ilman hyvää valoa? Oli yö ja pilkkopimeää… Salamana mieleeni tuli tuo päivällä saamani ihana pikku lamppu! Kaivoin sen laukustani ja syöksyin pimeyteen. Ei kun konepelti auki, lampun opastuksella; lamppu jonnekin runkoon kiinni ja tähtäys oikeaan suuntaan, säiliön korkki auki ja nesteet säiliöön ja korkki kiinni! Mainittakoon vielä, että isännän ystävällinen puhelinopastus auttoi “teknisessä mielessä” asiaa suuresti 🙂

Summa summarum: Kännykän valolla olisi ollut mahdoton tehtävä näyttää valoa ja kaataa kanisterista samalla nestettä säiliöön. Mutta tällä magneettisella ja varrestaan kääntyvällä, minikokoisella, pikku lampulla se onnistui mainiosti! Jos joku olisi tuossa yön hetkessä ollut kuulolla, olisi huomannut, että Pikkuevankelista huutaa Hallelujaa, keskellä yön pimeyttä, konepellin alla!

Taas yksi osoitus Jumalan maailmassa siitä, että pieni voi olla suurta! Pienellä on suuri merkitys! Älkäämme mekään erehtykö luulemaan, että Herramme käyttää vain suurta ja näkyvää…

Eli näitä pikku Lamppuja on sitten myynnissä seuraavilla Tienaukaisijoitten päivillä 🙂

Sinua siunaten Sari M.

Älä pelkää

Raamattu kehottaa monessa kohtaa: ”Älä pelkää”. Monesti me kuitenkin jokainen pelkäämme, ja meidän on vaikea uskoa, että Jumala todella pitää huolen meistä silloinkin, kun elämä näyttää pelottavimmat kasvonsa.

Meillä on erilaisia pelkoja: sairauden pelkoa, onnettomuuksien pelkoa, kuoleman pelkoa ja monesti myös elämän pelkoa. On myös tervettä pelkoa, joka suojelee meitä, esim. liikenteessä. Pelko voi myös lamauttaa meitä ja tehdä meidät toimintakyvyttömäksi.

Pelko ilmenee eriasteisina tunnekokemuksina, lievemmästä pelon tunteesta aina kauhuun ja fobiaan asti. Pelko voi myös tarttua toisesta ihmisestä niin kuin tarttuva tauti, ja se myös lisääntyy meidän mielessämme sitä enemmän, mitä enemmän sitä ajattelemme. Varhaiset pelon aiheuttajat meidän elämässämme tallentuvat aivojemme tunnemuistiin, mantelitumakkeeseen. Esim. varhaislapsuudessa koettu väkivalta, hyväksikäyttö, hylkääminen tai muunlainen kaltoinkohtelu voi vielä aikuisiässäkin aiheuttaa erilaisia selittämättömiä pelkotiloja, joiden alkujuurta emme pysty tiedostamaan.

Hylätyksi tulemisen pelko on yleinen pelko ja tekee elämästä monta kertaa hankalaa. Saatamme esim. ihmissuhteissamme pelätä hylkäämistä niin paljon, että hylkäämme itse ensin, ettemme joutuisi kokemaan hylkäämisen kipua. Hylkäämisen pelon keskellä saatamme käpertyä oman pelkomme keskelle ja ”piiloutua” lähimmiltämmekin ja sitten kokea itsemme hylätyiksi. Joudumme kierteeseen, jossa pelkomme tuleekin todeksi.

Sananlaskujen kirjassa luvussa 29 jakeessa 25 sanotaan: ”Ihmispelko asettaa ansan, mutta Herraan luottava on turvassa.” Ansa sitoo ja vangitsee ja tekee meidät toimintakyvyttömäksi. Matteuksen evankeliumin 25 luvussa kerrotaan vertaus palvelijoista, joille oli uskottu talentteja hoidettavaksi ja yhden talentin saanut peloissaan kätki sen maahan eikä uskaltanut käyttää sitä lahjaa. Jokaiselle meille on Jumala antanut vähintään sen yhden talentin, lahjan, ja Hän odottaa, että me ottaisimme sen käyttöön. Jumala on uutta luova Jumala ja Hän siunaa elämässämme sen askeleen, jonka uskallamme Hänen tahtonsa mukaan ottaa.

Uskalla kuunnella, mitä pelkosi sinulle viestittää, käsitellä se ja ottaa vastaan kaikkiin kipuihisi ja haavoihisi Jumalan lupaama parantuminen. ”Mutta sinun haavasi minä kasvatan umpeen, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa.” (Jeremia 30:17) Paras turva elämämme joka tilanteessa on Jeesuksen lupaus, että Hän on meidän kanssamme joka päivä.

Hilkka Taipale

Elävä tienviitta

– Tarja Huuskonen –

Katso, on vain kaksi tietä.
Leveä elämän valtatie ja siltä kääntyvä
kapea elämän tarkoituksen tie.

Tiedätkö, tarkoituksen tie on ainoa mahdollisuus
muuttaa elämän kulkua parempaan?
Tarkoituksen tie on valittava, toinen on jo luonnostaan.

Seison elämän valtatien reunassa…
…. siinä teiden ainoassa risteyksessä.
Seison ja viittilöin ohikulkijoille kääntymään
toiselle, paremmalle tielle.

Tehtäväni on olla elävänä Tienviittana.

Välillä huudan ja huidon,
välillä vain istun hiljaa ja rukoilen…
Kuitenkin pysyen paikallani merkkinä
ja muistutuksena kääntymisestä,
uudesta mahdollisuudesta.

Se Tie, jota kuljen ei ole niin leveä ja kaunis…
… täynnä houkutuksia ja nautintoja.
Se on kärsimyksenkin tie ja usein
kyyneleiden kostuttama.

Mutta siltä Tieltä löysin onnen..
… todellisen sellaisen.
Siltä Tieltä löysin vastauksen,
rauhan ja tarkoituksen.
Vastauksen elämääni.

Seison risteyksessä ohjatakseni
myös muita oikealle tielle…
… pois elämän valtatieltä,
kiireisestä etenemisestä kohti tuhoa.

Siinä seison illan käydessä yhä synkemmäksi.
Silloin tällöin joku kääntyy, mutta valtava ihmismassa kulkee ohi
katkeamattomana virtana.

He eivät usko… eivät välitä.
Ja kuitenkin olen tienviittana Totuuden tielle.
Siinä seison ja täytän tehtävääni…
… muuta en voi.
Seison siinä aina yöhön asti uskollisena…
…. viitttana niille, jotka vielä haluavat kääntyä…
… niiden harvojen ja yhdenkin tähden.
Vielä, kun on mahdollisuus.

Voin vain rukoilla

– Tarja Huuskonen –

Avaan television.
Näen tankit valmiina levittämään kuolemaa.
Sotilaat vihaavat toisiaan odottaen, että
ehtisivät laukaista aseensa ensin, siten itse
pysyen kiinni elämässä… edes hetkisen..

Kysyn, mitä teen?
Voin vain rukoilla.

Näen kärsivät lapset vailla ruokaa ja juomaa.
Mitä teen?
Voin vain rukoilla.

Kuljen kaupungin kadulla.
Näen hoippuvat nuoret pullot käsissään,
silmät sumeina, mitään näkemättöminä.
Mitä teen?
Voin vain rukoilla.

Toisaalla riehuu raivo.
Toinen makaa katukiveyksellä liikkumattomana
toisen jättäessä avuttoman.
Mitä teen?
Voin vain rukoilla

Katsoinpa minne tahansa näen vain vihaa,
tuskaa, kyyneleitä.
Ja huomaan oman avuttomuuteni kysyessäni, mitä teen?
MUTTA VOIN RUKOILLA!
Voin ojentaa käteni taivasta kohden, pyytää apua
Isältä, taivaan ja maan Luojalta, jolle kaikki on mahdollista.

Hänellä, Hänellä yksin on vastaus elämän tuskaan…
kuolemaan.
Enää en sano:” voin vain rukoilla”, vaan SAAN RUKOILLA.
… Sinunkin puolesta ystäväni.
Silloin elämän epätoivo saa muuttua todelliseksi Toivoksi,
mahdollisuudeksi uuteen, kauniinpaan alkuun Taivaallisen
Isän kanssa.

Riisuminen ja pukeminen

– Sari Matikainen –

Sinä jouduit riisumaan minut
millään en olisi sitä tahtonut
ne omani, ne minun valitsemani olivat niin hyviä!
Ne näyttivät hyviltä ja tuntuivat hyviltä
Minun valitsemiani, jotkut jo nukkavieruja, mutta ainakin omiani!

Sinä kuitenkin riisuit minut, hiljaa ja kyselemättä
Aika napakasti!
Oi miksi, miksi Herra, huusin ja vaikeroin!
Etkö välitä siitä miltä minusta tuntuu, etkö Herra välitä?

Ja kyllä se kesti
Se kesti niin kuin sillä pikkutytöllä, joka huusi ja potki ja harasi vastaan!
Hänkään ei olisi halunnut luopua omasta punaisesta mekostaan – siinä oli vielä
niin hienoja rusetteja!
Tai niin kuin tuo poika jonka nallepusero on jo ihan likainen…

Mutta silti sinä teit sen ja oikein ajan kanssa
Ja eräänä päivänä olin aivan alasti, aivan paljaana…
paljastettuna ja minua vähän pelottikin…

Mutta toisaalta oli kyllä niin kumman kevyt olo!
Kuin läpinäkyvä unikko kesätuulessa!
Tuuli hyväili poskiani – sinun Pyhän henkesi tuuli
Sehän tuntui joka puolella ihoa!

Silloin aloin tuntea rakkautesi sisimmässäni asti – ihmeellistä!
Ymmärsin jotakin enemmän mitä en koskaan ennen!

Että Sinä Jumalani oletkin lempeä, kaunis, puhdas, Pyhä – minun Herrani ja
Vapahtajani! Ennen en uskaltanut luottaa…

Mutta nyt en näekään minkäänlaista kovuutta silmistäsi ja sinä sanot;
Nyt Sari pukeudutaan!

Pukeudutaan! Juurihan minut riisuit!
Nii-in sanot lempeästi! Tulehan lapseni tänne ja katso Minun vaatekaappiani!
Juuri tätä varten minä sinut riisuin!

Voi Herra, en ole elämässäni nähnyt mitään vastaavaa! Saanko minäkin Jeesus!