”Minä saan olla minä”

Saimme viettää syyskuussa, voisi sanoa jo perinteeksi muodostuneita, Tienaukaisijat ry:n valtakunnallisia naistenpäiviä Kiponniemessä. Naisia kokoontui noin 70, joista kymmenen oli päivillä ensimmäistä kertaa. Ensikertalaiset olivat nuoria, mikä ilahdutti erityisesti.

Terapeutti Salme Blomster oli tuttuun tapaan päivien pääpuhuja. Hänellä riittää tärkeää ja eheyttävää asiaa hyvin monilta elämän alueilta. Tänä vuonna päivien teemana oli ”Minä saan olla minä”. Saimme kuulla, kuinka tärkeää on sisäisen lapsen löytäminen ja sen tarpeiden täyttäminen. Jotta meistä voisi tulla tasapainoisia aikuisia, myös sisällämme olevan lapsen tarpeet tulee olla täytetty.

Lapsuudessa voimme jäädä paitsi hyväksyntää, rakkautta ja huomiota, mikä jättää lapseen syvän vajeen. Tämä vaikuttaa myös aikuisuudessa erilaisina käytöksen ylireagointeina. Kaikki ne tilanteet, joissa käyttäydymme muutoin kuin aikuinen, käyttäytyjä on meissä asuva, huomiotta ja rakkautta vaille jäänyt pieni lapsi. Tätä vajetta on mahdollisuus hoitaa myös aikuisena rakastamalla, lohduttamalla, huomioimalla ja täyttämällä sisäisen lapsen tarpeita.

Jotta parantuminen voi alkaa, meidän on tultava Jeesuksen luo, ja yhdessä Herran kanssa ja Hänen vaikutuksestaan me voimme rakastaa itsemme eheiksi ja löytää sen identiteetin, minkä Jumala on meille alun alkaen tarkoittanut, Jeesuksen kaltaisuuden.

Meille opetettiin myös hengellisestä ja henkisestä väkivallasta. Saimme myös käytännön neuvoja väkivallan tunnistamiseen ja sisäisen lapsen hoitamiseen. Salmella on taito opettaa käyttäen konkreettisia esimerkkejä, jotta asia tulee ymmärrettävämmäksi, ja hän laittaa oman persoonansa likoon sataprosenttisesti. Saimme paljon uutta pohdittavaa ja varmasti monella alkoi uusi sisäinen kasvuprosessi.

Musiikkivastuussa toimivat tuttuun tapaan evankelistat Sari Matikainen ja Tarja Huuskonen. Myös Tienaukaisijat ry:n hallituksen jäsenet olivat palvelemassa hyvin erilaisissa tehtävissä. Totta kai päiviin mahtui toisemme kohtaamista, ajatusten jakamista, rukousta, hyvää ruokaa ja lauantaisauna.

Päivien päätöskokouksessa, jossa saimme viettää myös ehtoollista, puhui Helena Penttilä. Aiheena oli tuttu Martta ja Maria, mutta puheen näkökulma oli uudenlainen ja puhutteleva. Kuinka närkästynyt palvelija Martta sai kasvaa lähelle Jeesusta inhimillisen elämän suurien vastoinkäymisten kautta. Kuinka veljen sairastuminen ja kuolema veivät Martankin löytämään elämän keskipisteen Jeesuksessa ja etuoikeuden palvella häntä. Ehtoollisen aikana Pyhä Henki laskeutui hyvin murtavana keskuuteemme, eikä monenkaan silmät jääneet kuiviksi sen rakkauden ja pyhyyden alla.

Päivien jälkeen vain ihmettelimme Jumalan armoa ja hyvyyttä. Koimme, että päiviin oli tullut uudenlainen ”tuntu”, joka ei ollut järjestäjien aikaansaamaa, vaan itse Herra Jeesus oli konkreettisesti läsnä vaikuttaen monin eri tavoin sisarten keskuudessa. Saimme kokea päivien aikana todellisen siunauksen. Tästä todistaa myös se, että monet varasivat jo ensi vuodeksi majoituksen samoille päiville.

Emme voi muuta kuin kiittää Herra Jeesusta Hänen armostaan ja rakkaudestaan sekä siitä, että saamme olla mukana Hänen valtakuntansa työssä.