Uutiset

Perhosleidit

Olemme Porin evankelis-luterilaisessa seurakunnassa toimivia maallikkojäseniä. Seurakunnassa toimivassa Naistenkahvilassa olemme järjestämässä erilaisia tapahtumia ja Jumalan sanan julistamista. Esittävänä nelihenkisenä ryhmänä olemme myös “näytelleet” draaman keinoin Jumalan sanan todellisuutta arkipäivässä. Olemme kokeet saaneemme tämän tehtävän Jumalalta ja mielestämme se sopii hengelliseen kenttään erittäin hyvin. Syksyn 2017 naistenpäivillä tulemme esittämään ajankohtaisen aiheen “Mielen taistelukenttä”, joka varmaan koskettaa jokaista meistä. Odotamme aina innolla, mihin tilaisuuksiin Jumala meidät johdattaa Pyhän Henkensä kanssa.

Terv. Seija Leppänen, Kirsi Koivula, Pia Hautala ja Arja-Liisa Järvinen

 

Arja-Liisa Järvinen

Olen toiminut jo liki 40 vuotta maallikkotyöntekijänä Porin ev.lut. seurakunnassa. Rakkain työmuotoni on Naistenkahvila, joka ensi vuonna on toiminut jo 30 vuotta. Meitä toimikunnan naisia on 12 ja olen ainoana perustajajäsenä jäljellä toiminnassa. Tämä on mukava evankeliumin julistamisen muoto, ja myös Perhosleidit ovat syntyneet tästä työmuodosta. Sydäntäni lähellä ovat myös Israel-työ, rukouspalvelu ja sielunhoitotyö. Toiveeni on, että menemme Yhdessä eteenpäin, toisiamme auttaen, olemmehan saman Kristus-ruumiin jäseniä.

Olen edelleen työelämässä ja työvuosia onkin kertynyt jo 52 vuotta. Hiushoitolan yritykseni on toiminut 45 vuotta ja siellä olen voinut välittää myös hengellistä ilosanomaa. Kaikista sairauksistani huolimatta (11 jalkaleikkausta, 2 keuhkoveritulppaa, astma ym.) on Jumala auttanut, Jeesuksen veri parantanut ja Pyhä Henki antanut voimia selviytyä jokaisesta päivästä. Tämä vuosi mieheni kanssa on “Riemuvuosi”, 50-vuotishääpäivämme. Meillä on yksi tytär ja kaksi lastenlasta, sekä ihania rukousystäviä. Olemme saaneet kokea Taivaan Isän siunausta arkipäivissämme.

Siunaten, Arja-Liisa

 

Seija Leppänen

Olen Seija, rovastin vaimo, kolmen lapsen äiti ja kahden lapsenlapsen Semmu.

Olen ollut perheeni kanssa lähetystyössä sekä Euroopassa että Etiopiassa.

Olen psykoterapeutti ja minulla on ollut jo 20 vuotta yksityisvastaanotto, sen lisäksi olen käynyt vuosia luennoimassa ja kouluttamassa eri seurakunnissa ja firmoissa. Työnohjaajana olen ollut avittamassa lukemattomissa työpaikka haasteissa.

Rakastan kertoa elämän tärkeimmästä asiasta, Jeesuksesta, ja olen aina ilolla mukana evankelioimistyössä sekä yksin että puolisoni kanssa! Olen kirjoittanut kolme kirjaa ja yksi on työn alla. Naistenkahvilan toiminnassa olen ollut mukana yli 20 vuotta ja se on minulle hyvin tärkeää ja koen sen antoisana monin tavoin.

Kymmenen vuotta sitten kävin kuoleman portilla, kun sydämeni pysähtyi, mutta ei ollut vielä minun aikani, vaan saan edelleen elää Herran armossa. Olin täysin terve viisikymppinen kun yhtenä yönä jalkani – polvesta nilkkaan – alkoi särkeä ja turvota. Lääkärien oli pakko leikata polven alta pieni haava ja lääkärit toivoivat, että turvotus helpottaisi, vaan ei helpottanut ja seuraavaksi leikattiin syvä haava polvesta nilkkaan ja poistettiin yksi kokonainen lihasaitio, mutta samalla leikkasivat vahingossa nilkan kaikki hermot poikki….. Siitä alkoi painajainen. Haava oli leveä, syvä ja pitkä, eikä alkanut parantua vaan mädantyi, lisäksi haavaan tuli mustaa koko ajan lisää. Kului yli kuukausi. Olin vuodepotilaana, haavassa käytettiin kaikkia mahdollisia lääkkeitä ja  erikoissiteitä ilman tulosta. Amputaatio olisi seuraava vaihtoehto. Sitten eräs lääkäri keksi toukat: Saksasta tilattiin kultaperhosen toukkia 300 kpl. Ne laitettiin syvälle haavaan ja välillä toukkia vaihdettiin uusiin, ja niin paraneminen alkoi.

Vuoden ajan haava oli auki ja kuljin päivittäin sairaalassa haavahoidossa. Nilkkani ei enää toiminut, kun hermot olivat poikki. Minulle oli määrätty Buranaa isoja määriä – sillä seurauksella, että munuaiseni pysähtyivät. Kuolema oli lähellä, jouduin dialyysihoitoon moneksi viikoksi. Dialyysikoneessa ollessani sydämeni kerran pysähtyi ja sain kokea taivaan portilla käynnin. Dialyysikatetria laitettaessa, minulta murtui olkapää, mitä taas  kukaan ei huomannut, kun piti hoitaa haavaa ja munuaisia. Olin hirvittävissä kivuissa yli kuukauden, koska olkapäänikin oli palasina. Tappelun jälkeen tarkistivat vihdoin olkapääni, joka oli mennyt kuolioon. He eivät osanneet enää hoitaa minua ja lähettivätkin sitten yliopistosairaalaan, jossa ortopedi oli kauhuissaan tilanteestani. He laittoivat sitten minulle ison keinonivelen.

Toipuminen vei kauan.

Katkeruus ja viha yhtä kauan.

Tänään kuitenkin olen keinonivelillä, isolla haavalla ja puuttuvilla hermoilla elävä onnellinen Jumalan nainen.

Jumala on hyvä. Siu, Seija

 

Piia Hautala

Minä olen Porin Naistenkahvilan pianisti. Olen saanut olla jo vuosia mukana tuossa ihanassa toiminnassa, joka toimii samalla myös omana hengellisenä kasvupohjanani. Ammatiltani olen pianonsoiton ja säestyksen lehtori, joten musiikki seuraa minua sekä arjessa että vapaa-aikana. Musiikki on ihmeellinen asia; se koskettaa jokaista aina jollakin tavalla ja herättää syvimpiäkin tunteita pintaan, oli sitten kyse surusta, ilosta tai ihan mistä muusta tunteesta tahansa.

Jo rippikouluikäisenä soitin ja lauloin hebrealaisia, hengellisiä lauluja yhdessä kampaajani, Arja-Liisa Järvisen kanssa. Nykyaikana taitaa olla aikamoinen ihme, että on saanut käydä samalla kampaajalla koko ikänsä, ihan vauva-ajasta lähtien, mutta vielä suurempi ihme on, että saa kampaamostaan myös hengellistä kasvatusta. Koen olevani tässä asiassa etuoikeutettu ja tämän “äitihahmoni” kanssa olemmekin sitten musisoineet paljon yhdessä ja keskustelleet ja rukoilleet. Olen saanut näiden vuosien aikana ihmetellä moneen kertaan, miten rukouksiin vastataan ja olen oppinut luottamaan kaikissa arkipäivänkin asioissa Jumalan johdatukseen. Tämän haluan opettaa myös omille lapsilleni.

Porin Naistenkahvilan pianistina toimiminen on valtavan antoisaa ja monimuotoista. Olen saanut musisoida yhdessä monien laulajien ja soittajien kanssa, säestää yhteislauluja, luoda erilaisia tunnelmia, ylistää, suunnitella draamaesitysten musiikkiosuuksia – uusimpana Perhosleidien Mielen taistelukenttä – ja paljon muutakin. Tämä on tiimityötä, jossa kaikilla on oma hengellinen tehtävänsä. Olenkin äärettömän kiitollinen, että voin olla osa tätä tiimiä ja tunnen, kuinka saan kasvaa ja kehittyä tehtävässäni koko ajan Jumalan tahdon mukaan.

Iloisin terveisin, Piia

 

Kirsi Koivula

Lapsena haaveileminen ei juuri kuulunut tapoihini. Elin päivästä toiseen ja asia olivat hyvin. Kuuluin seurakuntaan, uskoin Jeesukseen ja harrastin monenlaisia asioita. Varttuessani sotkin elämäni väärillä valinnoilla. Jäin yksin vastasyntyneen lapsen kanssa. Olin vielä äitiyslomalla, kun tapasin elämäni miehen, lesken, jolla oli kolme lasta. Olimme rohkeita ja rakastuneita ja menimme pian naimisiin. Saimme vielä yhden lapsen. Elämä oli haasteellista, mutta myöskin mielenkiintoista, sillä koko ajan sattui ja tapahtui. Tunsin ison perheen äitinä voimakasta alamittaisuutta. Ymmärtämättömyyttään jotkut lähi-ihmiset pahensivat tilannetta. Onneksi oli ihmisiä, jotka rukoilivat perheeni puolesta uskollisesti. Lapset ovat selvinneet hyvin, ja heillä on oma elämä. Tilanteiden muuttuessa, ja äidinkin kuoleman jälkeen, sairastuin masennukseen. Rukous on auttanut, Jumalan lupausten kätkeminen sydämeen, ja sanan ääneen puhuminen ja sen ääressä oleminen on antanut toivoa parempaan ja uskoa unelmien toteutumiseen.

Kirsi Koivula

Valtakunnalliset naistenpäivät ovat tulossa jälleen 22.-24.9.2017

Valtakunnalliset naistenpäivät ovat tulossa jälleen syyskuussa, 22.-24.9.2017 – tällä kertaa teemalla “Lupa onneen”.

Viimeiset vuodet ovat osoitteneet, kuinka tarpeellisia naistenpäivätapahtumat ovat. Osallistujamäärä on ollut suuri ja olemme saaneet osaanottajilta kiittävää palautetta. Syksyllä 2016 Kiponniemen toimintakeskus ei pystynyt enää majoittamaan kaikkia halukkaita tulijoita, mutta tänä vuonna on luvattu lisämajoitusta Kiponniemen lähistöltäkin. Syksyn 2017 päiville on jo tullut lmoittautumisia, joten kannattaa ilmoittautua ajoissa, jotta mahtuu mukaan.

Salme Blomster on jälleen tulossa opetusvastuuseen aiheenaan “Lupa Onneen”. Tulemme käsittelemään mm. mitä onni on, kuuluuko se kaikille tai mistä sen löytää?

Salmen lisäksi mukana ovat myös Porista Perhosleidit (Seija Leppänen, Kirsi Koivula, Piia Hautala ja Arja-Liisa Järvinen), joihin saimme tutustua jo Mertiörannassa pidetyillä naistenpäivillä vuonna 2014. Heidän tämänkertaisen opetuksensa nimi on “Mielen taistelukenttä”. Se onkin erittäin ajankohtainen aihe tämän ajan melskeen ja hälinän keskellä. Opetus esitetään musiikin ja draaman keinoin ja sen perustana on Roomalaiskirjeen 12:2: “Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan mukautukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä

Tervetuloa runsain joukoin mukaan, odotamme teitä.

Terveissii Turust ja Israelista

Meitä oli ryhmä viikon Israelin matkalla, matkanjohtajina toimivat Pirjo-Liisa ja Pekka Sartola. Ryhmämme ja matkamme olivat todella hyvät ja monenmoisia tuttavuuksia siellä syntyikin. Yksi tärkeä kohtaaminen oli Pirjo-Liisa Sartolan kanssa, jonka innoittamana tämä kirjoituskin syntyi.

Pirjo-Liisa Sartola

Turussa toimii edelleen pieni, mutta aktiivinen Tienaukaisijat ry:n osasto. Naislähetysliitto ry:n aikana puheenjohtajana toimi pitkän evankelistan työn tehnyt Alli Lintunen. Järjestön nimihän muutettiin Tienaukaisijat ry:ksi ja Turun osaston puheenjohtajana toimii nykyisin vuosikokouksen valitsemana Pirjo-Liisa Sartola. Hänen lisäkseen vuosikokous valitsee kolme hallituksen jäsentä.

Yhteiset kokoontumiset tapahtuvat kerran kuukaudessa torstaisin klo 12 Turun Vapaaseurakunnan tiloissa. Tilaisuuteen kokoontuu väkeä eri seurakunnista. Neljän hengen aktiiviryhmä järjestää kahvitilaisuuden tarjoiluineen, myös arpajaiset kuuluvat ohjelmaan. Johtoryhmä järjestää myös kevät- ja syysretken eri kirkkoihin ja kohteisiin, jopa synagoogassa on vierailtu. Myös ensimmäinen ruokapäivä on saatu toteutettua, tarjolla oli hernekeittoa ja pannukakkua sekä pullakaffetta, tietenkin edulliseen 5 euron hintaan. Samalla tilaisuudessa oli myös kirpputori ja arpajaiset.

Torstain tilaisuuksiin kutsutaan myös ulkopuolisia puhujia. Kuulin matkalla , että Pekka Sartolakin piipahtaa usein tilaisuuksiin puhumaan. Helena Penttilä ja allekirjoittanut saimme myös kutsun saapua turkulaisten tilaisuuteen puhujavieraiksi.

Pirjo-Liisa kertoikin, että heidän saatuaan viiden Perun intiaanilapsen valokuvat heille, ihmisten innostus vaan kasvoi, väen nähdessä kenen hyväksi he uhraavat ja ahkeroivat. Osa varoista käytetään myös Lähi-Idän lähetin, Saija Hämäläisen, ja kotimaan evankelista Sari Matikaisen kannatukseen.

Olemme Tienaukaisijoitten hallituksessa kiitollisia jokaisesta avustuksesta ja lahjoittajasta. Ilman teitä, rakkaat ystävät, emme voisi työtämme tehdä. Edellämainittujen kannatettavien lisäksi järjestämme erilaisia hengellisiä viikonloppuja. Kannattaa katsoa tapahtumat-sivulta tulevia tapahtumia.

Kiitos Turun Teinaukaisijat innostavasta toiminnastanne.

Siunaten, Sinikka Laine

”Nainen kaivolla” – naisten iltapäivä Kauhavalla 28.1.2017

Kauhavan Vapaakirkossa oli lauantaina 28.1.2017 Tienaukaisijat ry:n järjestämä naisten iltapäivä. Liki 80 naista lähikunnista vastasi kutsuun ja tuli nauttimaan kanssamme yhteisestä uskosta, Jumalan sanasta ja tietenkin myös pöydän antimista, joita kokousten väliajalla tarjottiin. Puhevastuussa kokouksissa olivat Helena Penttilä, Tarja Huuskonen ja Sari Matikainen.

Ensimmäisen kokouksen aloitimme riemukkaalla yhteislaululla ”He saapuvat juhlimaan, idästä ja lännestä” Catherine Uusimaan säestäessä pianolla. Kokouksen alkuosassa Tarja esitti monologin ”Syykarin kaivolla”, missä Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. Monologi oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Sen jälkeen saimme vielä kuunnella Tarjan lauluja ja runoja, jotka täydensivät kokonaisuuden. Kokouksen lopussa Tarja ja Sari johdattivat meidät rukoukseen.

Toisen kokouksen aloitti Sari, puhuen oman tahdon kuolettamisesta. Meidän tulee luovuttaa oma tahtomme Jeesukselle ja suostua Hänen työhönsä meissä. Kärsimyksen keskellä saatamme joskus miettiä, onko tämä kaikki tämän arvoista ja silloin oma tahto saattaa nousta pintaan. Sari kehotti meitä kuitenkin suostumaan Jumalan työhön, vaikka se sattuisikin, sillä Jeesus rakastaa meitä, eikä Hän jätä alkamaansa työtä kesken. Rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä Herra meiltä haluaa sekä häntä että muita ihmisiä kohtaan.

Helena aloitti oman puheenvuoronsa Raamantun kohdasta Jes. 55:11, jossa puhutaan sanasta, joka lähtee Jumalan suusta – se ei tyhjänä palaa, vaan toteuttaa sen, mitä Herra haluaa. Jumalan sana tuo meille ohjeet elämään.

Monta kysymystä Helenalla, ja varmaan myös meillä kuulijoilla, nousi sanotuista sanoista: Uskallammeko me katsoa omia sanojamme? Onko meiltä jollain tavalla herkkyys kadonnut? Onko minulla oikeus sanoa sanoa toiselle ihmiselle mitä vain? Onko se Jumalan tahto, jos meidän sanamme loukkaavat toista ihmistä? Mikä on sanojemme hedelmä?

Helena kertoi myös Mooseksen äidistä Jookebedistä, joka ei voinut kuin uskoa siihen että Jumala, joka oli antanut Moosekselle elämän, myös suojelee ja varjelee häntä. Joskus pahakin joutuu palvelemaan Jumalan tekoja – vrt. faaraon tytär joka pelasti Mooseksen kaislakorista.

Jumala on siis suurempi kuin olosuhteet ympärillämme. Jumalalle pimeyskään ei ole pimeyttä. Olosuhteet voivat olla sinua vastaan, mutta se ei estä sitä, etteikö Jumala voisi avata sinulle tietä Hänen ajallaan.

Iltapäivässä oli avoin ja lämmin ilmapiiri ja moni kokikin saaneensa paljon evästä ja voimavaroja elämän matkan taittamiseen. Tällaisia tapahtumia lisää, oli monen toiveena.

Taivaan Isää iltapäivästä kiittäen
Salme

Minäkö – erityisherkkä?

Teemaa ”Erityisherkkyys – voimavarana” saimme pohtia Vesangan kiponniemesssä valtakunnallisilla naistenpäivillä 23.-25.9.2016. Luennoitsijaksi oli kutsuttu terapeutti ja kirjailija Salme Blomster. Nämä olivat toiset perättäiset naistenpäivät, joilla Salme oli päävastuussa opetuksesta. Kokemus ja palautteet edelliseltä vuodelta saivat vastuunkantajat kutsumaan Salmen tänäkin vuonna samoille päiville, eri teeman ympärille. Ja Salme suostui.

Päivät houkuttelivat naisia koolle koko talon täydeltä ympäri Suomea. Tulijoita olisi ollut enemmänkin, mikäli majoitustilaa olisi ollut tarjolla. Iloksemme saimme huomata, että mukana oli ensikertalaisia ja nuoria uskoontulleita. Tämä tuo luottamusta tulevaisuuteen ja todistaa, että työ Herrassa ei ole turhaa.

Päivien aikana saimme kuulla vahvaa opetusta erityisherkkyydestä, sen keskeisimmistä piirteistä, hyvistä ja huonoista puolista sekä siitä, kuinka ottaa tämä synnynnäinen ominaisuus voimavaraksi. Luentojen välillä kävi vilkas keskustelu aiheesta ja varmasti monen kohdalla avautui uusia näköaloja omasta persoonallisuudesta. Ehkäpä joihinkin itseä koskeviin kysymyksiinkin tuli vastauksia ja ymmärrystä ja varmasti monen kohdalla alkoi sisäinen prosessointi, jonka tarkoituksen on eheytyminen.

Toki päivien aikana oli muutakin koskettavaa ohjelmaa, kuten Kauhavan leidit. He loivat keskuuteemme herkän ja puhuttelevan hetken lauluin ja runoin, jota kruunasi Hilkka Taipaleen puhe. Siinä musiikin ja runojen aikana sai olla Herransa Jeesuksen läheisyydessä ja hoidossa.

Keskuuteemme oli tullut myös heleä-ääninen laulaja Juanita Hoffner, joka palveli musiikissa yhdessä evankelistojen Sari Matikaisen ja Tarja Huuskosen kanssa. Sari piti lauantaina koskettavan aamuhartauden, joka kostutti monen silmäkulman ja samalla myös sydämen.

Lauantain yhteyshetkeä veti Tarja mieleenpainuvalla kertomuksella ja kauniilla laulullaan. Kuulimme myös Kati Kyröläisen, Leila Niskasen ja Juanitan todistukset lauantain päivähetkessä. Herra elää, Hän pelastaa, auttaa ja armahtaa tänäänkin. Oli rohkaisevaa saada eläviä todistuksia tästä.

Voimakkaan käytännön ja hengellisen panoksen viikonloppuun antoivat evankelistat Sinikka Laine ja Helena Penttilä. Ilman tätä voimakaksikkoa nämäkin päivät olisivat jääneet haaveeksi. Päivien päätteeksi saimme viettää yhteysaterian, ehtoollisen, Helena Penttilän voimallisen saarnan kera.

Päivät olivat yltäkylläiset niin sielun, ruumiin kuin hengenkin puolesta. Kotiin viemisinä oli paljon mietittävää, ruumis kylläisenä talon antimista ja Henki kiitollisena siitä, että Herra on luonut meistä niin erilaisia, ainutlaatuisia persoonallisuuksia, joille Jumala on varannut kullekin oman yksilöidyn tien ja tehtävät.

Jumalaa ja sinua kiittäen

Tarja Huuskonen ja Sari Matikainen

Raamattu- ja rukouspäivät Kiponniemessä

Tienaukaisijat ry järjesti Kiponniemessä 23.-25.10. kaikille avoimet Raamattu- ja rukouspäivät teemalla ”ÄLÄ TYYDY VÄHÄÄN”. Puhujiksi oli kutsuttu Paul ja Marja Raja-aho. Vastuutehtävissä palvelivat myös Leila ja Veikko Niskanen.

Paul piti päivien aikana käytännönläheisiä Raamattutunteja, jotka haastoivat kuulijoita ylittämään omat mukavuusrajansa Herran palvelemisessa. Ja sen kautta tulla myös näkemään, kuinka paljon enemmän Herra omiaan käyttää ja täyttää. Paulin lämmin ja mukaansatempaava tapa tarjota evankeliumi rohkaisi meitä kaikkia.

Helena Penttilä haastoi meitä ”lyömään kaikki nuolet maahan” 2.Kun.2:17-19 mukaan, ettemme tyytyisi vähempään, kuin mitä Herra todella tahtoo seuraajilleen antaa. Päätöspäivänä Helena myös muistutti meitä, että Jeesus on kaikkien valtojen ja voimien Herra, myrskyssäkin. Ja kuolema on Jumalan omalle voitto sekä ovi. Hänen ajallaan.

Lauantaiaamuna Sari jakoi rohkaisua Murtumisen siunauksesta. Päivällä saimme viivähtää hetken Syykarin kaivolla Tarja Huuskosen monologin avustuksella.

Iltatilaisuudessa Leila Niskasen haastava ja samalla herkkä sanoma puhutteli ja Marja Raja-Ahon elävä todistus jäi mieleen. Jokainen sai lääkettä sielulleen.

Iloisen ja koskettavan yllätyksen koimme evankelista Eila Tiihosen laulusta sekä Eija Granfeltin huilunsoitosta. Musiikissa palvelivat tuttuun tapaan Veikko Niskanen, Sari Matikainen ja Tarja Huuskonen.

Päivien aikana Tienaukaisijat ry:llä oli ilo ilmoittaa hallituksen päätöksestä ruveta tukemaan Sari Matikaista hänen evankelistan kutsumuksessaan. Sunnuntaina hänet siunattiin tähän arvokkaaseen tehtävään, Tienaukaisijat ry:n evankelistaksi. Työ jatkuu.

Oli puhuttelevaa nähdä, kuinka janoinen ja avoin kristikansa oli. Helena Penttilän sanoin ”ilmassa väreilee”. Ystäviä ympäri Suomea oli koolla ja jos seurakuntien yksittäiset jäsenet ovan näin avoimia ja odottavia, saamme tulla näkemään uudistusta seurakunnissamme.

Kristityt eivät halua enää tyytyä vähään, vaan haluavat saada Jumalan täyden siunauksen ja varustuksen ylleen.

Kiittäen Tarja ja Sari

 

Valtakunnalliset naistepäivät 18.-20.9.2015

Aika tuulettaa: Naisen arjen voimavarat

Aurinkoisena, lämpimänä syyskuun viikonloppuna Kiponniemen toimintakeskuksessa kokoontui suuri joukko naisia valtakunnallisille naistenpäiville. Lauantaina paikalle oli kokoontunut parhaimmillaan yli 80 naista yli seurakuntarajojen, monet ensi kertaa Kiponniemessä.

Päiviä olivat luotsaamassa Helena Penttilä ja Sinikka Laine. Puhujavieraana oli terapeutti Salme Blomster. Salmen opetukset perjantaista sunnuntaihin saivat kuulijakunnan kuuntelemaan hiiskahtamatta. Opetus oli syväluotaavaa ja välillä oli aikaa mieltä askarruttavien kysymysten esittämiselle.

Mieleeni jäi erityisesti Salmen lause ”sienen kasvu kestää päivän, tammen 100 vuotta ja ihmisen koko elämän ajan.”

Lauantai-iltapäivän vieraiksi olivat saapuneet myös Porin Naisten Kahvilan naiset. He ihastuttivat meitä riemastuttavalla näytelmällään ”Sisarusten episodi”. Näytelmä kertoi hauskasti sisarusten hengellisestä elämästä ja yhden sisaren uskoon heräämisestä. Toinen osio heidän ohjelmastaan koostui upeasta pianomusiikista ja henkilökohtaisista todistuksista.

Kuvassa vasemmalta, Piia Hautala, piano, Arja-Liisa Järvinen ”Lilli” , Seija Leppänen ”Ester” ja Kirsi Koivula ”Elisabet”.

Evankelistat Sari Matikainen ja Tarja Huuskonen rikastuttivat viikonloppuamme lauluillaan ja kuulimme myös Sarin aamuhartauden ja todistuspuheenvuoron. Kauhavan Ladies -lauluryhmä oli saapunut myös tuomaan laulujen kaunista sanomaa kuulijakunnalle.

Päivien jälkeen Kiponniemestä poistui iloinen ja kiitollinen naisten joukko, kiittäen Herran hyvyydestä. Rukouksemme on, että vuoden päästä saamme jälleen kokoontua siellä Valtakunnalliseen naistenpäivään.

Terv. Sinikka

 

Naislähetysliitto (NLL) ry on nyt Tienaukaisijat ry

(Suomen Viikkolehden artikkeli)

Vuonna 1901 perustettu Naislähetysliitto ehti juuri täyttää 114 vuotta ennen nimenmuutosta.

Tienaukaisijat ry:n hallituksen puheenjohtaja, pastori Helena Penttilä kertoo, että yhdistyksen nimen muuttaminen oli ollut hallituksen pohdinnoissa jo pidemmän aikaa:
– Liiton toiminnan osittainen muuttuminen vuosien varrella avasi kyseisen keskustelun. Alussa liittoon kuului vain naisia ja toiminta keskittyi naisevankelistojen työn tukemiseen. Koko toiminnan ajan myös veljet ovat tukeneet naisevankelistojen työtä. Vuosien saatossa säännöt ovat muuttuneet niin, että miehet saattoivat ensin liittyä liiton kannattaviksi jäseniksi ja sittemmin täysjäseniksi.
Penttilä viittaa myös yhteiskunnan rajuihin muutoksiin. Muun muassa elinkeinorakenteen muutokset ja muuttoliike kasvukeskuksiin ovat vaikuttaneet hengellisen toiminnan kenttään.
– Naislähetysliiton yksi periaatteista oli aikanaan evankelistojen taloudellinen tukeminen. Eläkejärjestelmät ja monet uudistukset yhteiskunnassamme ovat helpottaneet evankelistojen toimeentuloa, Penttilä jatkaa vielä liiton toimintaan vaikuttaneiden tekijöiden kuvausta.

Kursseja ja yhteyttä

Penttilä kertoo lukeneensa taas kerran mielenkiinnolla Tienraivaajat — Vapaakirkon naiset ilosanoman viejinä -kirjaa (Päivä Osakeyhtiö 2001). Eila Hämelinin ja Vappu Rautamäen kirjoittamassa Naislähetysliiton 100-vuotiskirjassa on lyhyitä kuvauksia tai ainakin perustiedot noin 400 raamattunaisesta ja evankelistasta.
Eila Hämelin toteaa kirjan esipuheessa: ”Kutsuttujen taustat, olosuhteet, vaikeudet, ilot ja surut löytyvät teksteistä. Luodakseni mahdollisimman moniulotteisen kuvan olen kirjoittanut toisista evankelistoista pitempään, toisista vain vähän. Kaikista en myöskään ole löytänyt riittävää aineistoa. Alkuvuosien tapahtumat ja henkilöt ovat painottuneet eniten. Olen pahoillani siitä, että monen rakastetun evankelistan nimi ja työ on jäänyt pois tästä kirjasta.”
– Tienraivaajat sivuaa luonnollisesti koko Vapaakirkon historiaa. On merkille pantavaa miten monet vapaaseurakunnista ovat syntyneet kirjassa kuvattujen varsin karujen olosuhteiden keskellä. Jokaisen seurakuntalaisen olisi hyvä tietää oman seurakuntansa syntyvaiheet, Penttilä sanoo.
Kirjasta käy ilmi, miten kaksi yhdistyksen toiminnan keskeistä asiaa on ollut tärkeitä alusta alkaen.
– Jo heti Naislähetysliiton perustamisesta 11.6.1901 alkaen liiton painopiste oli evankelistojen raamattukursseissa. Liittoa tarvittiin tukemaan evankelistojen yhteyttä. Sen aikainen köyhyys merkitsi syvää uhrautumista työhön. Luottamusta Jumalan kutsuun koeteltiin monin tavoin.
Usein seurakuntien ja maakuntalähetysten kylmät ”piirimajat” olivat odottamassa tulijaa jopa useita viikkoja kestäneiltä kokousmatkoilta. Ruoan puuttumisen suhteen koettiin erikoisia ihmeitä. Myös liiton rahallinen tuki tuli tarpeeseen.
– Historia on valtava rohkaisu meidän sukupolvillemme, jotka teemme nyt työtä. Silloin ei laskettu tunteja eikä paljon itketty olosuhteita. Näky kuolevista sieluista joudutti eteenpäin.

Pöytäkirjojen äärellä

Penttilä on lukenut Naislähetysliiton johtokunnan pöytäkirjoja 1960-luvulta lähtien.
– On ollut mieltä hämmentävää lukea johtokunnan ottamista uskonaskeleista esimerkiksi Evankelistakodin ja Mustilan työkeskuksen suhteen. Pöytäkirjoista näkyy, miten monet vapaaehtoiset ovat yhdessä evankelistojen kanssa mahdollistaneet monimuotoisen työn ja raamattukurssien pitämisen. Yli satavuotiaan historiamme äärellä joutuu painamaan nöyrästi päänsä alas paljon itsekkäämpään suuntaan muuttunutta hengellisyyttämme ajatellen.

Mikä muuttuu, mikä pysyy ennallaan?

Pitkään haasteena ollut nimenmuutos on nyt tehty. Rukousten ja kyselyjen jälkeen saatuun Miikan kirjan tekstin mukaiseen uuteen nimeen totutaan ennen pitkää. (Tienaukaisija käy heidän edellänsä, Miika 2:13)
– Haluamme jatkaa sen työpanoksen viitoittamana, jonka menneet evankelistat ovat auranneet meille auki. Naislähetysliiton näky oli sidottu tunnuslauseeseen ”Jumalan rakkaus vaatii meitä” (2. Kor. 5:14–15). Se pysyköön myös uuden nimen alla keskeisenä teemana, Helena Penttilä linjaa.
Johtokunta on uudistetuissa säännöissä hallitus. Siihen kuuluvat tällä hetkellä puheenjohtaja Penttilän lisäksi: Heli Annala (varapj.), Salme Annala (siht.), Sinikka Laine (tiedotukset) ja Hilkka Taipale. Varajäseninä ovat Sari Matikainen ja Tarja Huuskonen.
Naislähetysliiton jäsenet siirtyvät suoraan Tienaukaisijat ry:n jäseniksi.
Mustilan toimintakeskus on lahjoitettu Suomen Vapaakirkolle. Kun keskus saadaan myydyksi, saadut varat suunnataan uudisrakentamiseen Kiponniemessä.
– Toimintamme on siirtynyt lähes kokonaisuudessaan Kiponniemeen. Olemme rahoittaneet myös kahden huoneen kunnostuksen Kiponniemen päärakennuksessa, Penttilä kertoo.
Toinen huoneista on nimetty Naislähetysliitto ry:n nimikkohuoneeksi. Siellä on myös kaappitilaa arkistoa varten. Toinen huoneista on Tienaukaisijat ry:n nimikkohuone.
– Työmme painopiste on edelleen syventävässä ja sielunhoidollisessa raamatunopetuksessa. Uutena toimintana on valtakunnalliset naistenpäivät syyskuussa yhdessä Kiponniemen toimintakeskuksen kanssa. Lähetyskannatuksemme lisäksi kannatamme neljän intiaanipojan koulutusta Perussa.
Penttilä iloitsee jäsenistöstä ja työn tukijoista, jotka mahdollistavat toiminnan.
– Kiitos rukouksista ja taloudellisesta tuesta. Olemme avoimia uusille suunnitelmille ja rukoilemme Pyhän Hengen johdatusta lopun ajan kuohuvassa ja myrskyävässä maailmassa. Tervetuloa mukaan toimintaamme.