Uutiset

Iloiset terveiset naistenpäiviltä

Jo kotoa lähtiessäni koin innostunutta odotusta ja iloa. Ilmapiiri naistenpäivillä oli hyvin rakkaudellinen ja lämmin. Tunsin, että olin tervetullut joukkoon. Meitä naisia hemmoteltiin maittavilla aterioilla ja välipaloilla. Kiitos siitä kuuluu Kiponniemen mahtavalle keittiöhenkilökunnalle!

Päivien opetusaiheet olivat hyvin syvällisiä ja auttoivat ymmärtämään, millaista naisen elämä kaikkine tunteineen on. Salme Blomster opetti meitä, suurella sydämellä, kohtaamaan rohkeasti tunteitamme. Hän neuvoi, miten voimme vapautua erilaisista tunne-elämän siteistä ja kokea parantumista. Myös Porin naisten avoimuus kertoa omasta elämästään rohkaisi kovasti.

Minulle jäi erityisesti mieleen sunnuntain jumalanpalvelus. Helena Penttilän saarna kosketti ja meni todella syvälle. Jumalanpalveluksen jälkeen eräs nuori paimen tuli eteen kertomaan, että oli kokenut Jeesuksen parantaneen täällä jonkun läsnäolevista.

Kotimatkalla koin suuren yllätyksen; kaularankani hermosärky oli poissa. Ymmärsin, että Jeesus oli parantanut minut! Olin kärsinyt 16 vuotta hermosärkyä, koska kaularankani vitoshermo oli leikkauksessa vaurioitunut. Nyt särky oli poissa.

Parantumiseni jälkeen olen joka päivä kiittänyt Jeesusta sydämeni pohjasta terveydestäni. Jeesus on ihmeellinen! Hän on suuri parantajamme! Jo ennen naistenpäiviä Herra antoi minulle psalmin sanan kautta lupauksen parantumisesta:

Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa.
Ps. 147:3

Päivillä koin myös kokonaisvaltaisen vapautumisen taakoistani ja sisäisten haavojeni parantumisen. Kiitokseksi Isälle psalmi 100:

Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.
Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.
Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme,
hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.
Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten.
Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.
Sillä Herra on hyvä, hänen armonsa pysyy iankaikkisesti
ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

Siunaavin terveisin,
Riitta Kuutti

Naistenpäivät Kiponniemessä 22.-24.9.2017

Kauniissa syyssäässä yli sata naista kokoontui perjantai-iltapäivällä jo perinteeksi muodostuneille päiville Kiponniemeen.

Päivien otsikkona oli “Lupa onneen”. Aiheeseen johdatteli terapeutti ja kirjailija Salme Blomster, joka oli kolmatta kertaa mukana naistenpäivillä. Salme puhui mm. erilaisista persoonallisuustyypeistä sekä luonteen ja identiteetin eroavuuksista. Luonne eli temperamentti on pysyvä ominaisuus. Olemme joko sisäänpäinkääntyneitä tai ulospäinkääntyneitä tai siltä väliltä. Identiteetti taas on muuttuva ominaisuus, joka voi rikkoutua esim. pelon vaikutuksesta. Identiteetti voi kuitenkin parantua minä- ja Jumalakuvan korjaamisella. Salmen syvällinen ja Raamatun sanaan vahvasti tukeutuva opetus sai meidät kuulijat odottamaan innolla ensi syksyn naistenpäiviä, joihin Salme lupautui taas mukaan, jos Taivaan Isä antaa mahdollisuuden.

Lauantai-iltapäivän vieraiksemme saimme taas Porin Perhosleidit, jotka draaman, musiikin, opetuksen ja henkilökohtaisten todistusten kautta toivat esille tähän aikaan hyvin sopivia, ajankohtaisia asioita teemalla “Mielen taistelukenttä”.

Lauantain kohokohta oli tarkoin varjeltu salaisuus – mikä tosin ei täysin toteutunut:

Nimittäin Penttilän Helenan synttärionnittelut. Hän täytti aikaisemmin syyskuussa pyöreitä vuosia. Aamupäivän ohjelman lopuksi onnittelimme Helenaa kukilla ja lahjoilla. Koko juhlaväki sai osallistua onnitteluihin kirjoittamalla Helenalle oman viestinsä korttiin, jonka Annalan Salme oli tehnyt. Huuskosen Tarja oli sanoittanut onnittelulaulun Helenalle. Täytekakkukahvit juotiin ruokailun päätteeksi.

Päivien puhujavastuussa olivat myös Helena Penttilä ja Sinikka Laine. Musiikista huolehtivat Sari Matikainen ja Tarja Huuskonen.

Taivaan Isää meistä kaikista kiittäen ja hyvää syksyä toivottaen
Hilkka Taipale

 



Helenan 70 v. merkkipäivälaulu
(Sinua Siunata tahdon- sävelellä)

Sinua siunata tahdon, ystävä, työtoveri hyvä.
Kun vuosia täytät sinä, Sinua siunata tahdon.

Sinua siunata tahdon, Herraa nyt kiittää myös siitä,
et työhönsä kutsui kerran, palvelijaksi Herran.

Vuosia työtä tehnyt, on Helena Pellolla Herran.
On siunata saanut muita, ja välittää viestiä taivaan.

Tänään on päivä suuri, kun vuosia tuli juuri.
Kun yhdessä onnitella saamme, ja ilon kanssasi jaamme.

Sinua siunata tahdon, voimia Herra antaa,
muiden ihmisten taakkoja kantaa, näin Jumalan viljaa auttaa.

Vuosia tulkoon vielä, terveyttä antakoon Herra.
Hän siunatkoon sinua aina, ettei askel Herran tiellä paina.

 

Evankelista Eila Tiihosen muistolle

Syntyi 9.2.1929 Kangasniemellä ja siirtyi Taivaan Isän luo 14.9.2017 Mikkelissä

Harjun kappeliin oli kokoontunut lukuisa joukko Eilan sukulaisia ja ystäviä saattamaan Eilaa hänen viimeiselle matkalleen. Valoisa siunausjuhla oli kuin läpileikkaus Eilan elämästä, muistutus ja syvä haaste saattoväelle palvelijasta, evankelistasta, joka kantoi arvokkaasti kutsumuksensa loppuun asti. Sairaus mursi Eilan voimavarat nopeasti, mutta hänen lähtönsä oli kaunis ja rauhallinen.

Jumalan valtakunnan työ oli Eilan elämässä vahvana kutsumuksena. Sanan saarna tai laulu lähti aina syvästä rukouksesta käsin.

Vapaaseurakunnan pastori Hannu Hietaniemi siunasi Eilan tomumajan odottamaan ylösnousemuksen aamua. Otteita Hannu Hietaniemen puheesta:

“Eilan syntymäjuuret vievät meidät runsaat 88 vuotta ajassa taaksepäin, Kangasniemen Ohensalon kylään, Patisenlammen rannalla olevaan maalaistaloon. Siellä helmikuun pakkasilla 9. päivänä vuonna 1929, syntyi Sätkyn saunassa Albin ja Elina Tiihoselle kaksoset, joista toinen oli Eila. Perheeseen syntyi kaiken kaikkiaan 11 lasta, joista kaksi menehtyi varsin pieninä. Sodassa kaatui vielä kaksi poikaa ja sisaren mies. Lisäksi kolmas veli haavottui rintamalla. Suomen itsenäisyys vaati kovan hinnan ja helpolla niistä hetkistä ei selvitty. Ainoa lohtu tuli elävän Jumalan tyköä. Ps. 40:2-3

Elämä jatkui ja maalaistalossa oli paljon puuhaa. Niinpä oli luonnollista, että lapsetkin osallistuivat omalta osaltaan kodin askareisiin, niin pelloilla kuin apuna myös metsätöissä. Olipa Eila myöhempinä aikoina mukana myös tukinuitossa Kälkäjoella. Järvestä saatiin kalaa ja Eilasta tulikin isän apulainen verkkojen laskuun ja yleensä kalastamiseen. Metsästä saatiin marjoja ja sieniä ruokapöytään ja leivät leivottiin kotona. Pellavat kasvatettiin itse ja niistä työstettiin vaatteet. Eilakin oppi kehräämisen taidon ja kutoi kankaansa itse tehdyistä tarpeista.

Eilan kotona pidettiin hartauksia, seuroja ja pyhäkouluja sekä laulettiin hengellisiä lauluja, isähän toimi maallikkosaarnaajana. Sieltä lapsuudesta jäi kaipuu taivasasioihin Eilankin sydämeen.

Kangasniemellä Vapaakirkon Betania tuli myös nuorelle Eilalle tutuksi. Eila kirjoittikin kirjassaan: “Siellä oli kokouksia, jotka erityisesti vetivät minua puoleensa. Sana oli selkeää ja siunaavaa“. Myös Mikkelissä oli herätystä. Sieltä tuli puhujia vierailulle ja eräässä kokouksessa Eilakin täyttyi Pyhällä Hengellä voimallisesti. Eila kertoi: “En olisi halunnut sen tunteen koskaan loppuvan“.

Vapaakirkollisen puhujan, Valdemar Kastepohjan, kokouksissa vuonna 1953, Eila sai ensimmäisen kerran kutsun Herralta evankeliumin työhön. Hän ajatteli, ettei hänestä olisi tuon kutsun kantajaksi, mutta kutsu toistui uudelleen ja
uudelleen. Eräässä Kastepohjan kokouksessa puhe osui suoraan Eilan sydämelle ja hän luovuttautui Herran kokonaisvaltaiseen johdatukseen ja kävi uskovien kasteella. Hengelliseksi kodikseen hän tunsi Vapaakirkon. Mikkelin Vapaakirkkoon Eila liittyi ollessaan 26-vuotias nuori nainen.

Eila oli seurakuntaihminen. Siitä kertoo 63 vuoden kuuluminen Mikkelin vapaaseurakuntaan ja palvelu kotiseurakunnassa moninaisissa tehtävissä. Hänen työsarkansa koski myös laajalti koko Suomea, ulkomaita myöten. Eikä hänen paikkansa kotikirkon penkissä ollut monastikaan tyhjä noina 63 vuoden aikana. Paljon oli myös niitä ihmisiä, jotka kävivät Eilan ja Sanni Virneksen kotona purkamassa sisimpänsä reppua.

Ritva, Eilan sisarentytär, kirjoittaa kirjassa Eila-tädistä ja hänen elämänsä taipaleesta näin: “Elämäntehtävälle omistautuminen ei ole saanut ulkoiseksi turvakseen säännöllistä palkkaa, lomakorvauksia tai muita meille työelämästä
automaattisesti lankeavia etuja, vaan kaiken tarvitsemansa hän on kiitollisena kokenut saaneensa Ylhäältä ohjattuna.

Muistojuhlaa vietettiin Mikkelin Vapaaseurakunnan tiloissa. Juhla huokui sydänten kiitollisuutta ja sitä, kuinka monien elämään Eilan palvelustyö ja ystävyys ovat painaneet lähtemättömät jäljet.

Rakas Eila, kaipaamme sinua, esirukoilijaa, rohkaisijaa, kuuntelijaa ja ystävää. Sinun herkät laulusi ovat painuneet monien sydämiin. Elämäsi puhui uskollisuudesta ja siitä, että kaiken keskus ja perusta pitää olla Jumalan sana.
Vielä kuolemaasi edeltävänä päivänä sanoit painokkaasti: “Mutta Jeesusta on julistettava.” Sinulla oli tapana sanoa ystävillesi: “Etkö sinä nyt sitä tiedä tai muista?” Sinua oli siunattu äärettömän hyvällä muistilla, joilla sait ojennettua meitä nuorempia.

Voi, miten onkaan lyhyt päivien kaari, auringon noususta, auringon laskuun. Lyhyt se on” ( Anni Korpela )

Meillä on sinua ikävä.

Sinikka ja Helena

Perhosleidit

Olemme Porin evankelis-luterilaisessa seurakunnassa toimivia maallikkojäseniä. Seurakunnassa toimivassa Naistenkahvilassa olemme järjestämässä erilaisia tapahtumia ja Jumalan sanan julistamista. Esittävänä nelihenkisenä ryhmänä olemme myös “näytelleet” draaman keinoin Jumalan sanan todellisuutta arkipäivässä. Olemme kokeet saaneemme tämän tehtävän Jumalalta ja mielestämme se sopii hengelliseen kenttään erittäin hyvin. Syksyn 2017 naistenpäivillä tulemme esittämään ajankohtaisen aiheen “Mielen taistelukenttä”, joka varmaan koskettaa jokaista meistä. Odotamme aina innolla, mihin tilaisuuksiin Jumala meidät johdattaa Pyhän Henkensä kanssa.

Terv. Seija Leppänen, Kirsi Koivula, Pia Hautala ja Arja-Liisa Järvinen

 

Arja-Liisa Järvinen

Olen toiminut jo liki 40 vuotta maallikkotyöntekijänä Porin ev.lut. seurakunnassa. Rakkain työmuotoni on Naistenkahvila, joka ensi vuonna on toiminut jo 30 vuotta. Meitä toimikunnan naisia on 12 ja olen ainoana perustajajäsenä jäljellä toiminnassa. Tämä on mukava evankeliumin julistamisen muoto, ja myös Perhosleidit ovat syntyneet tästä työmuodosta. Sydäntäni lähellä ovat myös Israel-työ, rukouspalvelu ja sielunhoitotyö. Toiveeni on, että menemme Yhdessä eteenpäin, toisiamme auttaen, olemmehan saman Kristus-ruumiin jäseniä.

Olen edelleen työelämässä ja työvuosia onkin kertynyt jo 52 vuotta. Hiushoitolan yritykseni on toiminut 45 vuotta ja siellä olen voinut välittää myös hengellistä ilosanomaa. Kaikista sairauksistani huolimatta (11 jalkaleikkausta, 2 keuhkoveritulppaa, astma ym.) on Jumala auttanut, Jeesuksen veri parantanut ja Pyhä Henki antanut voimia selviytyä jokaisesta päivästä. Tämä vuosi mieheni kanssa on “Riemuvuosi”, 50-vuotishääpäivämme. Meillä on yksi tytär ja kaksi lastenlasta, sekä ihania rukousystäviä. Olemme saaneet kokea Taivaan Isän siunausta arkipäivissämme.

Siunaten, Arja-Liisa

 

Seija Leppänen

Olen Seija, rovastin vaimo, kolmen lapsen äiti ja kahden lapsenlapsen Semmu.

Olen ollut perheeni kanssa lähetystyössä sekä Euroopassa että Etiopiassa.

Olen psykoterapeutti ja minulla on ollut jo 20 vuotta yksityisvastaanotto, sen lisäksi olen käynyt vuosia luennoimassa ja kouluttamassa eri seurakunnissa ja firmoissa. Työnohjaajana olen ollut avittamassa lukemattomissa työpaikka haasteissa.

Rakastan kertoa elämän tärkeimmästä asiasta, Jeesuksesta, ja olen aina ilolla mukana evankelioimistyössä sekä yksin että puolisoni kanssa! Olen kirjoittanut kolme kirjaa ja yksi on työn alla. Naistenkahvilan toiminnassa olen ollut mukana yli 20 vuotta ja se on minulle hyvin tärkeää ja koen sen antoisana monin tavoin.

Kymmenen vuotta sitten kävin kuoleman portilla, kun sydämeni pysähtyi, mutta ei ollut vielä minun aikani, vaan saan edelleen elää Herran armossa. Olin täysin terve viisikymppinen kun yhtenä yönä jalkani – polvesta nilkkaan – alkoi särkeä ja turvota. Lääkärien oli pakko leikata polven alta pieni haava ja lääkärit toivoivat, että turvotus helpottaisi, vaan ei helpottanut ja seuraavaksi leikattiin syvä haava polvesta nilkkaan ja poistettiin yksi kokonainen lihasaitio, mutta samalla leikkasivat vahingossa nilkan kaikki hermot poikki….. Siitä alkoi painajainen. Haava oli leveä, syvä ja pitkä, eikä alkanut parantua vaan mädantyi, lisäksi haavaan tuli mustaa koko ajan lisää. Kului yli kuukausi. Olin vuodepotilaana, haavassa käytettiin kaikkia mahdollisia lääkkeitä ja  erikoissiteitä ilman tulosta. Amputaatio olisi seuraava vaihtoehto. Sitten eräs lääkäri keksi toukat: Saksasta tilattiin kultaperhosen toukkia 300 kpl. Ne laitettiin syvälle haavaan ja välillä toukkia vaihdettiin uusiin, ja niin paraneminen alkoi.

Vuoden ajan haava oli auki ja kuljin päivittäin sairaalassa haavahoidossa. Nilkkani ei enää toiminut, kun hermot olivat poikki. Minulle oli määrätty Buranaa isoja määriä – sillä seurauksella, että munuaiseni pysähtyivät. Kuolema oli lähellä, jouduin dialyysihoitoon moneksi viikoksi. Dialyysikoneessa ollessani sydämeni kerran pysähtyi ja sain kokea taivaan portilla käynnin. Dialyysikatetria laitettaessa, minulta murtui olkapää, mitä taas  kukaan ei huomannut, kun piti hoitaa haavaa ja munuaisia. Olin hirvittävissä kivuissa yli kuukauden, koska olkapäänikin oli palasina. Tappelun jälkeen tarkistivat vihdoin olkapääni, joka oli mennyt kuolioon. He eivät osanneet enää hoitaa minua ja lähettivätkin sitten yliopistosairaalaan, jossa ortopedi oli kauhuissaan tilanteestani. He laittoivat sitten minulle ison keinonivelen.

Toipuminen vei kauan.

Katkeruus ja viha yhtä kauan.

Tänään kuitenkin olen keinonivelillä, isolla haavalla ja puuttuvilla hermoilla elävä onnellinen Jumalan nainen.

Jumala on hyvä. Siu, Seija

 

Piia Hautala

Minä olen Porin Naistenkahvilan pianisti. Olen saanut olla jo vuosia mukana tuossa ihanassa toiminnassa, joka toimii samalla myös omana hengellisenä kasvupohjanani. Ammatiltani olen pianonsoiton ja säestyksen lehtori, joten musiikki seuraa minua sekä arjessa että vapaa-aikana. Musiikki on ihmeellinen asia; se koskettaa jokaista aina jollakin tavalla ja herättää syvimpiäkin tunteita pintaan, oli sitten kyse surusta, ilosta tai ihan mistä muusta tunteesta tahansa.

Jo rippikouluikäisenä soitin ja lauloin hebrealaisia, hengellisiä lauluja yhdessä kampaajani, Arja-Liisa Järvisen kanssa. Nykyaikana taitaa olla aikamoinen ihme, että on saanut käydä samalla kampaajalla koko ikänsä, ihan vauva-ajasta lähtien, mutta vielä suurempi ihme on, että saa kampaamostaan myös hengellistä kasvatusta. Koen olevani tässä asiassa etuoikeutettu ja tämän “äitihahmoni” kanssa olemmekin sitten musisoineet paljon yhdessä ja keskustelleet ja rukoilleet. Olen saanut näiden vuosien aikana ihmetellä moneen kertaan, miten rukouksiin vastataan ja olen oppinut luottamaan kaikissa arkipäivänkin asioissa Jumalan johdatukseen. Tämän haluan opettaa myös omille lapsilleni.

Porin Naistenkahvilan pianistina toimiminen on valtavan antoisaa ja monimuotoista. Olen saanut musisoida yhdessä monien laulajien ja soittajien kanssa, säestää yhteislauluja, luoda erilaisia tunnelmia, ylistää, suunnitella draamaesitysten musiikkiosuuksia – uusimpana Perhosleidien Mielen taistelukenttä – ja paljon muutakin. Tämä on tiimityötä, jossa kaikilla on oma hengellinen tehtävänsä. Olenkin äärettömän kiitollinen, että voin olla osa tätä tiimiä ja tunnen, kuinka saan kasvaa ja kehittyä tehtävässäni koko ajan Jumalan tahdon mukaan.

Iloisin terveisin, Piia

 

Kirsi Koivula

Lapsena haaveileminen ei juuri kuulunut tapoihini. Elin päivästä toiseen ja asia olivat hyvin. Kuuluin seurakuntaan, uskoin Jeesukseen ja harrastin monenlaisia asioita. Varttuessani sotkin elämäni väärillä valinnoilla. Jäin yksin vastasyntyneen lapsen kanssa. Olin vielä äitiyslomalla, kun tapasin elämäni miehen, lesken, jolla oli kolme lasta. Olimme rohkeita ja rakastuneita ja menimme pian naimisiin. Saimme vielä yhden lapsen. Elämä oli haasteellista, mutta myöskin mielenkiintoista, sillä koko ajan sattui ja tapahtui. Tunsin ison perheen äitinä voimakasta alamittaisuutta. Ymmärtämättömyyttään jotkut lähi-ihmiset pahensivat tilannetta. Onneksi oli ihmisiä, jotka rukoilivat perheeni puolesta uskollisesti. Lapset ovat selvinneet hyvin, ja heillä on oma elämä. Tilanteiden muuttuessa, ja äidinkin kuoleman jälkeen, sairastuin masennukseen. Rukous on auttanut, Jumalan lupausten kätkeminen sydämeen, ja sanan ääneen puhuminen ja sen ääressä oleminen on antanut toivoa parempaan ja uskoa unelmien toteutumiseen.

Kirsi Koivula

Valtakunnalliset naistenpäivät ovat tulossa jälleen 22.-24.9.2017

Valtakunnalliset naistenpäivät ovat tulossa jälleen syyskuussa, 22.-24.9.2017 – tällä kertaa teemalla “Lupa onneen”.

Viimeiset vuodet ovat osoitteneet, kuinka tarpeellisia naistenpäivätapahtumat ovat. Osallistujamäärä on ollut suuri ja olemme saaneet osaanottajilta kiittävää palautetta. Syksyllä 2016 Kiponniemen toimintakeskus ei pystynyt enää majoittamaan kaikkia halukkaita tulijoita, mutta tänä vuonna on luvattu lisämajoitusta Kiponniemen lähistöltäkin. Syksyn 2017 päiville on jo tullut lmoittautumisia, joten kannattaa ilmoittautua ajoissa, jotta mahtuu mukaan.

Salme Blomster on jälleen tulossa opetusvastuuseen aiheenaan “Lupa Onneen”. Tulemme käsittelemään mm. mitä onni on, kuuluuko se kaikille tai mistä sen löytää?

Salmen lisäksi mukana ovat myös Porista Perhosleidit (Seija Leppänen, Kirsi Koivula, Piia Hautala ja Arja-Liisa Järvinen), joihin saimme tutustua jo Mertiörannassa pidetyillä naistenpäivillä vuonna 2014. Heidän tämänkertaisen opetuksensa nimi on “Mielen taistelukenttä”. Se onkin erittäin ajankohtainen aihe tämän ajan melskeen ja hälinän keskellä. Opetus esitetään musiikin ja draaman keinoin ja sen perustana on Roomalaiskirjeen 12:2: “Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan mukautukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä

Tervetuloa runsain joukoin mukaan, odotamme teitä.

Terveissii Turust ja Israelista

Meitä oli ryhmä viikon Israelin matkalla, matkanjohtajina toimivat Pirjo-Liisa ja Pekka Sartola. Ryhmämme ja matkamme olivat todella hyvät ja monenmoisia tuttavuuksia siellä syntyikin. Yksi tärkeä kohtaaminen oli Pirjo-Liisa Sartolan kanssa, jonka innoittamana tämä kirjoituskin syntyi.

Pirjo-Liisa Sartola

Turussa toimii edelleen pieni, mutta aktiivinen Tienaukaisijat ry:n osasto. Naislähetysliitto ry:n aikana puheenjohtajana toimi pitkän evankelistan työn tehnyt Alli Lintunen. Järjestön nimihän muutettiin Tienaukaisijat ry:ksi ja Turun osaston puheenjohtajana toimii nykyisin vuosikokouksen valitsemana Pirjo-Liisa Sartola. Hänen lisäkseen vuosikokous valitsee kolme hallituksen jäsentä.

Yhteiset kokoontumiset tapahtuvat kerran kuukaudessa torstaisin klo 12 Turun Vapaaseurakunnan tiloissa. Tilaisuuteen kokoontuu väkeä eri seurakunnista. Neljän hengen aktiiviryhmä järjestää kahvitilaisuuden tarjoiluineen, myös arpajaiset kuuluvat ohjelmaan. Johtoryhmä järjestää myös kevät- ja syysretken eri kirkkoihin ja kohteisiin, jopa synagoogassa on vierailtu. Myös ensimmäinen ruokapäivä on saatu toteutettua, tarjolla oli hernekeittoa ja pannukakkua sekä pullakaffetta, tietenkin edulliseen 5 euron hintaan. Samalla tilaisuudessa oli myös kirpputori ja arpajaiset.

Torstain tilaisuuksiin kutsutaan myös ulkopuolisia puhujia. Kuulin matkalla , että Pekka Sartolakin piipahtaa usein tilaisuuksiin puhumaan. Helena Penttilä ja allekirjoittanut saimme myös kutsun saapua turkulaisten tilaisuuteen puhujavieraiksi.

Pirjo-Liisa kertoikin, että heidän saatuaan viiden Perun intiaanilapsen valokuvat heille, ihmisten innostus vaan kasvoi, väen nähdessä kenen hyväksi he uhraavat ja ahkeroivat. Osa varoista käytetään myös Lähi-Idän lähetin, Saija Hämäläisen, ja kotimaan evankelista Sari Matikaisen kannatukseen.

Olemme Tienaukaisijoitten hallituksessa kiitollisia jokaisesta avustuksesta ja lahjoittajasta. Ilman teitä, rakkaat ystävät, emme voisi työtämme tehdä. Edellämainittujen kannatettavien lisäksi järjestämme erilaisia hengellisiä viikonloppuja. Kannattaa katsoa tapahtumat-sivulta tulevia tapahtumia.

Kiitos Turun Teinaukaisijat innostavasta toiminnastanne.

Siunaten, Sinikka Laine

”Nainen kaivolla” – naisten iltapäivä Kauhavalla 28.1.2017

Kauhavan Vapaakirkossa oli lauantaina 28.1.2017 Tienaukaisijat ry:n järjestämä naisten iltapäivä. Liki 80 naista lähikunnista vastasi kutsuun ja tuli nauttimaan kanssamme yhteisestä uskosta, Jumalan sanasta ja tietenkin myös pöydän antimista, joita kokousten väliajalla tarjottiin. Puhevastuussa kokouksissa olivat Helena Penttilä, Tarja Huuskonen ja Sari Matikainen.

Ensimmäisen kokouksen aloitimme riemukkaalla yhteislaululla ”He saapuvat juhlimaan, idästä ja lännestä” Catherine Uusimaan säestäessä pianolla. Kokouksen alkuosassa Tarja esitti monologin ”Syykarin kaivolla”, missä Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. Monologi oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Sen jälkeen saimme vielä kuunnella Tarjan lauluja ja runoja, jotka täydensivät kokonaisuuden. Kokouksen lopussa Tarja ja Sari johdattivat meidät rukoukseen.

Toisen kokouksen aloitti Sari, puhuen oman tahdon kuolettamisesta. Meidän tulee luovuttaa oma tahtomme Jeesukselle ja suostua Hänen työhönsä meissä. Kärsimyksen keskellä saatamme joskus miettiä, onko tämä kaikki tämän arvoista ja silloin oma tahto saattaa nousta pintaan. Sari kehotti meitä kuitenkin suostumaan Jumalan työhön, vaikka se sattuisikin, sillä Jeesus rakastaa meitä, eikä Hän jätä alkamaansa työtä kesken. Rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä Herra meiltä haluaa sekä häntä että muita ihmisiä kohtaan.

Helena aloitti oman puheenvuoronsa Raamantun kohdasta Jes. 55:11, jossa puhutaan sanasta, joka lähtee Jumalan suusta – se ei tyhjänä palaa, vaan toteuttaa sen, mitä Herra haluaa. Jumalan sana tuo meille ohjeet elämään.

Monta kysymystä Helenalla, ja varmaan myös meillä kuulijoilla, nousi sanotuista sanoista: Uskallammeko me katsoa omia sanojamme? Onko meiltä jollain tavalla herkkyys kadonnut? Onko minulla oikeus sanoa sanoa toiselle ihmiselle mitä vain? Onko se Jumalan tahto, jos meidän sanamme loukkaavat toista ihmistä? Mikä on sanojemme hedelmä?

Helena kertoi myös Mooseksen äidistä Jookebedistä, joka ei voinut kuin uskoa siihen että Jumala, joka oli antanut Moosekselle elämän, myös suojelee ja varjelee häntä. Joskus pahakin joutuu palvelemaan Jumalan tekoja – vrt. faaraon tytär joka pelasti Mooseksen kaislakorista.

Jumala on siis suurempi kuin olosuhteet ympärillämme. Jumalalle pimeyskään ei ole pimeyttä. Olosuhteet voivat olla sinua vastaan, mutta se ei estä sitä, etteikö Jumala voisi avata sinulle tietä Hänen ajallaan.

Iltapäivässä oli avoin ja lämmin ilmapiiri ja moni kokikin saaneensa paljon evästä ja voimavaroja elämän matkan taittamiseen. Tällaisia tapahtumia lisää, oli monen toiveena.

Taivaan Isää iltapäivästä kiittäen
Salme

Minäkö – erityisherkkä?

Teemaa ”Erityisherkkyys – voimavarana” saimme pohtia Vesangan kiponniemesssä valtakunnallisilla naistenpäivillä 23.-25.9.2016. Luennoitsijaksi oli kutsuttu terapeutti ja kirjailija Salme Blomster. Nämä olivat toiset perättäiset naistenpäivät, joilla Salme oli päävastuussa opetuksesta. Kokemus ja palautteet edelliseltä vuodelta saivat vastuunkantajat kutsumaan Salmen tänäkin vuonna samoille päiville, eri teeman ympärille. Ja Salme suostui.

Päivät houkuttelivat naisia koolle koko talon täydeltä ympäri Suomea. Tulijoita olisi ollut enemmänkin, mikäli majoitustilaa olisi ollut tarjolla. Iloksemme saimme huomata, että mukana oli ensikertalaisia ja nuoria uskoontulleita. Tämä tuo luottamusta tulevaisuuteen ja todistaa, että työ Herrassa ei ole turhaa.

Päivien aikana saimme kuulla vahvaa opetusta erityisherkkyydestä, sen keskeisimmistä piirteistä, hyvistä ja huonoista puolista sekä siitä, kuinka ottaa tämä synnynnäinen ominaisuus voimavaraksi. Luentojen välillä kävi vilkas keskustelu aiheesta ja varmasti monen kohdalla avautui uusia näköaloja omasta persoonallisuudesta. Ehkäpä joihinkin itseä koskeviin kysymyksiinkin tuli vastauksia ja ymmärrystä ja varmasti monen kohdalla alkoi sisäinen prosessointi, jonka tarkoituksen on eheytyminen.

Toki päivien aikana oli muutakin koskettavaa ohjelmaa, kuten Kauhavan leidit. He loivat keskuuteemme herkän ja puhuttelevan hetken lauluin ja runoin, jota kruunasi Hilkka Taipaleen puhe. Siinä musiikin ja runojen aikana sai olla Herransa Jeesuksen läheisyydessä ja hoidossa.

Keskuuteemme oli tullut myös heleä-ääninen laulaja Juanita Hoffner, joka palveli musiikissa yhdessä evankelistojen Sari Matikaisen ja Tarja Huuskosen kanssa. Sari piti lauantaina koskettavan aamuhartauden, joka kostutti monen silmäkulman ja samalla myös sydämen.

Lauantain yhteyshetkeä veti Tarja mieleenpainuvalla kertomuksella ja kauniilla laulullaan. Kuulimme myös Kati Kyröläisen, Leila Niskasen ja Juanitan todistukset lauantain päivähetkessä. Herra elää, Hän pelastaa, auttaa ja armahtaa tänäänkin. Oli rohkaisevaa saada eläviä todistuksia tästä.

Voimakkaan käytännön ja hengellisen panoksen viikonloppuun antoivat evankelistat Sinikka Laine ja Helena Penttilä. Ilman tätä voimakaksikkoa nämäkin päivät olisivat jääneet haaveeksi. Päivien päätteeksi saimme viettää yhteysaterian, ehtoollisen, Helena Penttilän voimallisen saarnan kera.

Päivät olivat yltäkylläiset niin sielun, ruumiin kuin hengenkin puolesta. Kotiin viemisinä oli paljon mietittävää, ruumis kylläisenä talon antimista ja Henki kiitollisena siitä, että Herra on luonut meistä niin erilaisia, ainutlaatuisia persoonallisuuksia, joille Jumala on varannut kullekin oman yksilöidyn tien ja tehtävät.

Jumalaa ja sinua kiittäen

Tarja Huuskonen ja Sari Matikainen

Raamattu- ja rukouspäivät Kiponniemessä

Tienaukaisijat ry järjesti Kiponniemessä 23.-25.10. kaikille avoimet Raamattu- ja rukouspäivät teemalla ”ÄLÄ TYYDY VÄHÄÄN”. Puhujiksi oli kutsuttu Paul ja Marja Raja-aho. Vastuutehtävissä palvelivat myös Leila ja Veikko Niskanen.

Paul piti päivien aikana käytännönläheisiä Raamattutunteja, jotka haastoivat kuulijoita ylittämään omat mukavuusrajansa Herran palvelemisessa. Ja sen kautta tulla myös näkemään, kuinka paljon enemmän Herra omiaan käyttää ja täyttää. Paulin lämmin ja mukaansatempaava tapa tarjota evankeliumi rohkaisi meitä kaikkia.

Helena Penttilä haastoi meitä ”lyömään kaikki nuolet maahan” 2.Kun.2:17-19 mukaan, ettemme tyytyisi vähempään, kuin mitä Herra todella tahtoo seuraajilleen antaa. Päätöspäivänä Helena myös muistutti meitä, että Jeesus on kaikkien valtojen ja voimien Herra, myrskyssäkin. Ja kuolema on Jumalan omalle voitto sekä ovi. Hänen ajallaan.

Lauantaiaamuna Sari jakoi rohkaisua Murtumisen siunauksesta. Päivällä saimme viivähtää hetken Syykarin kaivolla Tarja Huuskosen monologin avustuksella.

Iltatilaisuudessa Leila Niskasen haastava ja samalla herkkä sanoma puhutteli ja Marja Raja-Ahon elävä todistus jäi mieleen. Jokainen sai lääkettä sielulleen.

Iloisen ja koskettavan yllätyksen koimme evankelista Eila Tiihosen laulusta sekä Eija Granfeltin huilunsoitosta. Musiikissa palvelivat tuttuun tapaan Veikko Niskanen, Sari Matikainen ja Tarja Huuskonen.

Päivien aikana Tienaukaisijat ry:llä oli ilo ilmoittaa hallituksen päätöksestä ruveta tukemaan Sari Matikaista hänen evankelistan kutsumuksessaan. Sunnuntaina hänet siunattiin tähän arvokkaaseen tehtävään, Tienaukaisijat ry:n evankelistaksi. Työ jatkuu.

Oli puhuttelevaa nähdä, kuinka janoinen ja avoin kristikansa oli. Helena Penttilän sanoin ”ilmassa väreilee”. Ystäviä ympäri Suomea oli koolla ja jos seurakuntien yksittäiset jäsenet ovan näin avoimia ja odottavia, saamme tulla näkemään uudistusta seurakunnissamme.

Kristityt eivät halua enää tyytyä vähään, vaan haluavat saada Jumalan täyden siunauksen ja varustuksen ylleen.

Kiittäen Tarja ja Sari

 

Valtakunnalliset naistepäivät 18.-20.9.2015

Aika tuulettaa: Naisen arjen voimavarat

Aurinkoisena, lämpimänä syyskuun viikonloppuna Kiponniemen toimintakeskuksessa kokoontui suuri joukko naisia valtakunnallisille naistenpäiville. Lauantaina paikalle oli kokoontunut parhaimmillaan yli 80 naista yli seurakuntarajojen, monet ensi kertaa Kiponniemessä.

Päiviä olivat luotsaamassa Helena Penttilä ja Sinikka Laine. Puhujavieraana oli terapeutti Salme Blomster. Salmen opetukset perjantaista sunnuntaihin saivat kuulijakunnan kuuntelemaan hiiskahtamatta. Opetus oli syväluotaavaa ja välillä oli aikaa mieltä askarruttavien kysymysten esittämiselle.

Mieleeni jäi erityisesti Salmen lause ”sienen kasvu kestää päivän, tammen 100 vuotta ja ihmisen koko elämän ajan.”

Lauantai-iltapäivän vieraiksi olivat saapuneet myös Porin Naisten Kahvilan naiset. He ihastuttivat meitä riemastuttavalla näytelmällään ”Sisarusten episodi”. Näytelmä kertoi hauskasti sisarusten hengellisestä elämästä ja yhden sisaren uskoon heräämisestä. Toinen osio heidän ohjelmastaan koostui upeasta pianomusiikista ja henkilökohtaisista todistuksista.

Kuvassa vasemmalta, Piia Hautala, piano, Arja-Liisa Järvinen ”Lilli” , Seija Leppänen ”Ester” ja Kirsi Koivula ”Elisabet”.

Evankelistat Sari Matikainen ja Tarja Huuskonen rikastuttivat viikonloppuamme lauluillaan ja kuulimme myös Sarin aamuhartauden ja todistuspuheenvuoron. Kauhavan Ladies -lauluryhmä oli saapunut myös tuomaan laulujen kaunista sanomaa kuulijakunnalle.

Päivien jälkeen Kiponniemestä poistui iloinen ja kiitollinen naisten joukko, kiittäen Herran hyvyydestä. Rukouksemme on, että vuoden päästä saamme jälleen kokoontua siellä Valtakunnalliseen naistenpäivään.

Terv. Sinikka